Aika moni
koiranomistaja tälläkin hetkellä tuskailee erinäisten käytösongelmien kanssa.
Useimmat ongelmat ovat loppujenlopuksi kohtalaisen lieviä, ehkä yleisimmin
erilaisille asioille haukkumista, levottomuutta ja remmissä kiskomista. Ihmiset
etsivät pikavinkkejä ja niksejä, on kolinapurkkia, suihkepulloa, nameja
laidasta laitaan, keppiä ja porkkanaa. Joskus pikavinkit toimivat, useimmiten
eivät. Valitettavasti minulla(kaan) ei ole tarjota mitään yksiselitteistä tietä
pois ongelmista, mutta sen sijaan tarjoan pohtimisen aihetta jokaiselle
käytösongelmien kanssa painivalle.
Mistä kaikki
ongelmat alkoivat?
Usein
omistajan on hankala nimetä tarkkaa alkamisajankohtaa. Yhtäkkiä vaan herätään
tilanteeseen, jossa ennen sievästi lenkkeillyt koira haukkuu vastaantulijoille
tai vaikkapa repeilee pois liitoksistaan eteisessä ennen lenkille lähtöä.
Ongelmakäytös alkaa usein kiireen ja stressin keskellä, ”en muista tarkalleen
koska käytös alkoi, on ollut niin paljon työkiireitä ja muuta mietittävää,
etten ole kiinnittänyt huomiota edes kunnolla”, on aika tyypillistä tekstiä
apua hakevalta omistajalta.
Niin. Kiire
ja stressi. Se liittää yhteen niin monta alkanutta ongelmaa. Kiireinen ja
stressaantunut ihminen ei jaksa huomioida koiran tekoja niin tarkasti kuin
muutoin, ja uudet ei-toivotut käytösmallit ehtivät yleistyä ongelmiksi ennen
tilanteeseen puuttumista.
© Koiria maalta |
Millainen
omistaja, sellainen koira
Puhumme
sitten koiran laumanjohtajasta, auktoriteetista, äiskästä/iskästä tai
emännästä/isännästä on tosiasia, että ihmisen käytös vaikuttaa koiran
toimintaan paljon. Koira myös rekisteröi ne pienenpienet eleet, joita emme itse
edes huomaa itsestämme tai toisista ihmistä. Koira on eläin joka kykenee
tunnistamaan vaikkapa diabetesta sairastavan omistajan insuliinitason
muutokset, joten olisi aliarvioimista kuvitella, etteivätkö koirat huomaisi
ihmisen mielialan pienintäkin muutosta. Koira ei pelkästään huomaa vaan myös
peilaa omistajan käytöstä jatkuvasti.
Koira ei voi
usein ymmärtää mistä ihmisen mielialan muutokset johtuvat. Työpaikan huono ilmapiiri, uutisotsikoiden
kauheudet ja ystävien kertomat murheet ovat ihmisistä luonnollisia syitä
stressille, epävarmuudelle, surulle ja huolille. Koirat eivät kykene
ymmärtämään, että lenkillä jännittynyt omistaja ajatteleekin seuraavaa
työpäivää, joten koira saattaa reagoida voimakkaastikin omistajan muuttuneeseen
asenteeseen. Joku koira saattaa haistella enemmän, toinen katselee omistajaa
enemmän kuin tavallisesti, kolmas haukkuu vastaantulijoille ja neljäs syöksyy
ohi ajavan polkupyörän perään.
Itsetutkiskelun
paikka
Ihmisen
olemuksen vaikutuksesta puhuu moni kouluttaja. Osa kehoittaa remmirähjän
taluttajaa korjaamaan ryhtiä, osa kannustaa positiivisempaan olemukseen ja kuka
mitäkin. Itse uskon, että tärkeintä on se, että ihminen on valmis sukeltamaan
syvälle päänsä sisälle ja kohtaamaan ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet ihmisen
käytöksessä sen, mikä on laukaissut koiran ongelmat. Olisi paljon helpompaa ja
mukavampaa, jos ongelmakäytökseen olisi pikavinkkejä. Olisi helpompaa vain
korjata ryhtiä, mutta pitkäaikaisempia tuloksia saadaan, kun ymmärretään koko
syy-seurausketju kokonaisuudessaan.
Kun ihminen
sisäistää ne asiat jotka laukaisivat ongelman, on alkuperäinen aiheuttaja
helppo korjata. Korjaukseen ei tarvita edes mitään apuvälineitä, vain
rauhallinen tila ja aikaa itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Ihminen saattaa vaikkapa
huomata, että on ärsyyntynyt tietyistä vastaantulijoista, koska ei ole halunnut
pysähtyä lenkillä juttelemaan. Uutiset ovat ehkä saaneet koiranomistajan
varautuneeksi lenkkipoluilla sattuneiden pahoinpitelyiden vuoksi. Pelko koiranmyrkyttäjistä
saa omistajan pälyilemään huolestuneena jokaista kohtaa, jota koira haluaisi
haistella. Usein jo se, että ihminen tunnistaa oman tunnetilansa muutoksen
aiheuttajan vie tilannetta eteenpäin. Asiat tunnetusti muuttuvat pienemmiksi ja
mitättömimmiksi, kun ne kehtaa myöntää ääneen. Omistajan murheisiin reagoiva
koira voi olla myös hyvä syy ja kannustin työstää omia ongelmia myös koiran
käytöksen korjaantumisen jälkeen.
© Koiria maalta |
Erilaisia ongelma
Olen
käyttänyt esimerkkinä paljon ulkoiluun liittyviä tilanteita, mutta esimerkkejä
on lukemattomasti lisää. Yksi niistä on oma koirani, joka on ulissut usein
autossa kotipihaan ajaessa. En reagoinut pitkään asiaan juuri mitenkään vaan
suhtauduin mölyämiseen asenteella, että kyllähän maailmaan ääntä mahtuu.
Välillä olen karjunut päälle, välillä ottanut kuuriluontoisena autoilutreeniä
niin, että koira matkustaa jaloissa jolloin pääsen puuttumaan käytökseen. Vaikka
olen pohtinut näitä asioita kauan enkä suostu pitämään itseäni täysin
kelvottomana koiranomistaja, en koskaan ole kunnolla juurta jaksaen etsinyt
käytöksen alkamiselle syytä.
Tänään
aiheesta keskustellessani ymmärsin. Koiran käytös alkoi edellisellä
paikkakunnalla sen jälkeen kun seudun levottomuus alkoi tosissaan vaikuttaa
minuun. Pihassa pyörivät narkomaanit ja alkoholistit saivat minut jännittämään
kotiin menoa, ”toivottavasti siinä pihassa ei oo ketään ja pääsee äkkiä sisälle”.
Nykyiseen asuntoon muuttaessa ongelma katosi hyväksi toviksi, kunnes taas
kerran levottomuus ja heikko naapurisopu ovat saaneet minut kokemaan kotiintulon
epämiellyttävänä. Kotipihaan kurvatessa ”v-käyrä” alkaa nousta ja koira peilaa
vain ja ainoastaan minun käytöstäni.
Sen takia
reitin vaihtaminen ei auta, sen takia uudestaan ja uudestaan pihaan ajo ei ole
auttanut, koska minä olen käytökselläni aina saanut koiran reagoimaan. Pakotin
itseni hengittelemään rauhallisesti tänään kotiin tullessani, kuvittelin itseni
maailman rentouttavimpaan paikkaan ja keskityin vain olemaan rauhallinen ja
rento.
Hiljaisuus,
muutama pieni piippaus, hiljaisuus. Takuulla ongelmaa joudutaan vielä
työstämään, mutta tämä on valtava edistysaskel. Ja samalla kova muistutus
siitä, ettei asioiden pohtiminen ja pähkäily auta, on myös elettävä ja
toimittava niiden toimintamallien mukaisesti. On niin miljoona kertaa helpompaa
kehottaa muita pohtimaan ongelmien alkuperäinen syy ja ratkaisemaan se, kuin
tehdä niin itse. On helpompaa käskeä toista olemaan rauhallinen ja rento kuin
muistaa opetus itse, silloin kun koko muu maailma tuntuu kaatuvan niskaan.
Muutama
niksi
Pyri
löytämään omasta käytöksestäsi ja ennenkaikkea mielialastasi se tekijä joka sai
koirasi ongelmakäytöksen esille. Laukaiseva tekijä voi olla hyvinkin helposti
löydettävissä (hetkellinen stressi vaikkapa rahan takia) tai kovan
itsetutkiskelun takana (epävarmuus/ennakkoluulot/inho/pelko jostakin asiasta
jne.). Ratkaise kyseinen ongelma mikäli mahdollista, jos ei, niin tee töitä,
jotta saat mielentilasi oikeaksi koiralle haastavissa tilanteissa. Oman mielentilan
hallitsemista helpottaa erilaiset hengitysharjoitukset. Joogaan tai
meditointiin ei tarvitse hurahtaa, mutta muutaman yksinkertaisen
hengitysharjoituksen tunteminen ei ole pahitteeksi. Hengityksen kautta on
helpointa muuttaa oma tunnetila rauhallisemmaksi ja oikeaksi. Myös mielikuvaharjoituset,
musiikki tai muut mieluisat toimintatavat ovat aivan yhtä hyviä, kunhan ne vain
auttavat saavuttamaan oikean mielentilan.
Ja mikä se oikea mielentila on? Se jossa pystyt
olemaan paras mahdollinen ihminen koirallesi ja se jossa osaat antaa koirallesi
mahdollisuuden onnistua ja olla paras mahdollinen versio itsestään.
Hyvä kirjoitus! Itse jännitän ohitustilanteita lenkillä ja usein huomaamattani esim. kiristän hihnaa vaikkei pitäisi. Yritän aina sellaisissa tilanteissa vaikka hyräillä hiljaa jotakin laulua tai vaan hengitellä syvään ja keskittyä siihen että pidän kehoni rentona. Se on välillä tosi vaikeaa koska syyttelen itseäni siitä että olen huono koiranomistaja enkä saa koiraani kuriin, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. :)
VastaaPoistaLuin tekstiäsi kovasti päätä nyökytellen, näinhän se menee! Helposti arjessa se oma rooli tuppaa unohtumaan ja ihmettelee vaan päätään pyöritellen, että mikä näitä räksyjä nyt oikein risoo...
VastaaPoistaNiin läkähdyttävän totta - olen itse krooninen kisajännittäjä ja vaikka ihmiset kuinka hokevat, että se poistuu vain kisaamalla niin tilanteeni tuntuu menevän vain hullummaksi.
VastaaPoistaPK-Kisa, jossa tiesin ettei tuloksella ole väliä otin 'maksetut treenit mentaliteetilla' ja saimme parhaat pisteet ikinä - no oli se tuomarikin lepsu, mutta tuskin nyt sentään 30pisteen edestä!
Viimeisin kisa, jossa odotettiin kauan ja paineet olivat tapissa tuli yhteisen uramme todellinen pohjanoteeraus.
Olen alkanut epäilemään onko minusta ikinä oman hermoiluni vuoksi kisaamaan koirallani. Eilen koira teki tottista täysin vieraan ihmisen kanssa ja olin tikahtua ylpeydestä - katsokaa miten hienosti koirani osaa - ongelmat ovat siis todellakin minussa ja käytöksessäni.
Koirani tavaramerkkeihin kuuluu lipasta kasvoihini kun hermoilen - pomppiminen senkun kiihtyy, samassa suhteessa hermoiluni kanssa - tämäkin puoltaa oman ongelmani näkymistä koirassani.