perjantai 5. joulukuuta 2014

Ongelmakäytös kuriin





Aika moni koiranomistaja tälläkin hetkellä tuskailee erinäisten käytösongelmien kanssa. Useimmat ongelmat ovat loppujenlopuksi kohtalaisen lieviä, ehkä yleisimmin erilaisille asioille haukkumista, levottomuutta ja remmissä kiskomista. Ihmiset etsivät pikavinkkejä ja niksejä, on kolinapurkkia, suihkepulloa, nameja laidasta laitaan, keppiä ja porkkanaa. Joskus pikavinkit toimivat, useimmiten eivät. Valitettavasti minulla(kaan) ei ole tarjota mitään yksiselitteistä tietä pois ongelmista, mutta sen sijaan tarjoan pohtimisen aihetta jokaiselle käytösongelmien kanssa painivalle.

Mistä kaikki ongelmat alkoivat?

Usein omistajan on hankala nimetä tarkkaa alkamisajankohtaa. Yhtäkkiä vaan herätään tilanteeseen, jossa ennen sievästi lenkkeillyt koira haukkuu vastaantulijoille tai vaikkapa repeilee pois liitoksistaan eteisessä ennen lenkille lähtöä. Ongelmakäytös alkaa usein kiireen ja stressin keskellä, ”en muista tarkalleen koska käytös alkoi, on ollut niin paljon työkiireitä ja muuta mietittävää, etten ole kiinnittänyt huomiota edes kunnolla”, on aika tyypillistä tekstiä apua hakevalta omistajalta.

Niin. Kiire ja stressi. Se liittää yhteen niin monta alkanutta ongelmaa. Kiireinen ja stressaantunut ihminen ei jaksa huomioida koiran tekoja niin tarkasti kuin muutoin, ja uudet ei-toivotut käytösmallit ehtivät yleistyä ongelmiksi ennen tilanteeseen puuttumista.

© Koiria maalta

Millainen omistaja, sellainen koira

Puhumme sitten koiran laumanjohtajasta, auktoriteetista, äiskästä/iskästä tai emännästä/isännästä on tosiasia, että ihmisen käytös vaikuttaa koiran toimintaan paljon. Koira myös rekisteröi ne pienenpienet eleet, joita emme itse edes huomaa itsestämme tai toisista ihmistä. Koira on eläin joka kykenee tunnistamaan vaikkapa diabetesta sairastavan omistajan insuliinitason muutokset, joten olisi aliarvioimista kuvitella, etteivätkö koirat huomaisi ihmisen mielialan pienintäkin muutosta. Koira ei pelkästään huomaa vaan myös peilaa omistajan käytöstä jatkuvasti.

Koira ei voi usein ymmärtää mistä ihmisen mielialan muutokset johtuvat.  Työpaikan huono ilmapiiri, uutisotsikoiden kauheudet ja ystävien kertomat murheet ovat ihmisistä luonnollisia syitä stressille, epävarmuudelle, surulle ja huolille. Koirat eivät kykene ymmärtämään, että lenkillä jännittynyt omistaja ajatteleekin seuraavaa työpäivää, joten koira saattaa reagoida voimakkaastikin omistajan muuttuneeseen asenteeseen. Joku koira saattaa haistella enemmän, toinen katselee omistajaa enemmän kuin tavallisesti, kolmas haukkuu vastaantulijoille ja neljäs syöksyy ohi ajavan polkupyörän perään.

Itsetutkiskelun paikka

Ihmisen olemuksen vaikutuksesta puhuu moni kouluttaja. Osa kehoittaa remmirähjän taluttajaa korjaamaan ryhtiä, osa kannustaa positiivisempaan olemukseen ja kuka mitäkin. Itse uskon, että tärkeintä on se, että ihminen on valmis sukeltamaan syvälle päänsä sisälle ja kohtaamaan ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet ihmisen käytöksessä sen, mikä on laukaissut koiran ongelmat. Olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, jos ongelmakäytökseen olisi pikavinkkejä. Olisi helpompaa vain korjata ryhtiä, mutta pitkäaikaisempia tuloksia saadaan, kun ymmärretään koko syy-seurausketju kokonaisuudessaan.

Kun ihminen sisäistää ne asiat jotka laukaisivat ongelman, on alkuperäinen aiheuttaja helppo korjata. Korjaukseen ei tarvita edes mitään apuvälineitä, vain rauhallinen tila ja aikaa itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Ihminen saattaa vaikkapa huomata, että on ärsyyntynyt tietyistä vastaantulijoista, koska ei ole halunnut pysähtyä lenkillä juttelemaan. Uutiset ovat ehkä saaneet koiranomistajan varautuneeksi lenkkipoluilla sattuneiden pahoinpitelyiden vuoksi. Pelko koiranmyrkyttäjistä saa omistajan pälyilemään huolestuneena jokaista kohtaa, jota koira haluaisi haistella. Usein jo se, että ihminen tunnistaa oman tunnetilansa muutoksen aiheuttajan vie tilannetta eteenpäin. Asiat tunnetusti muuttuvat pienemmiksi ja mitättömimmiksi, kun ne kehtaa myöntää ääneen. Omistajan murheisiin reagoiva koira voi olla myös hyvä syy ja kannustin työstää omia ongelmia myös koiran käytöksen korjaantumisen jälkeen.

© Koiria maalta

Erilaisia ongelma

Olen käyttänyt esimerkkinä paljon ulkoiluun liittyviä tilanteita, mutta esimerkkejä on lukemattomasti lisää. Yksi niistä on oma koirani, joka on ulissut usein autossa kotipihaan ajaessa. En reagoinut pitkään asiaan juuri mitenkään vaan suhtauduin mölyämiseen asenteella, että kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Välillä olen karjunut päälle, välillä ottanut kuuriluontoisena autoilutreeniä niin, että koira matkustaa jaloissa jolloin pääsen puuttumaan käytökseen. Vaikka olen pohtinut näitä asioita kauan enkä suostu pitämään itseäni täysin kelvottomana koiranomistaja, en koskaan ole kunnolla juurta jaksaen etsinyt käytöksen alkamiselle syytä.

Tänään aiheesta keskustellessani ymmärsin. Koiran käytös alkoi edellisellä paikkakunnalla sen jälkeen kun seudun levottomuus alkoi tosissaan vaikuttaa minuun. Pihassa pyörivät narkomaanit ja alkoholistit saivat minut jännittämään kotiin menoa, ”toivottavasti siinä pihassa ei oo ketään ja pääsee äkkiä sisälle”. Nykyiseen asuntoon muuttaessa ongelma katosi hyväksi toviksi, kunnes taas kerran levottomuus ja heikko naapurisopu ovat saaneet minut kokemaan kotiintulon epämiellyttävänä. Kotipihaan kurvatessa ”v-käyrä” alkaa nousta ja koira peilaa vain ja ainoastaan minun käytöstäni.

Sen takia reitin vaihtaminen ei auta, sen takia uudestaan ja uudestaan pihaan ajo ei ole auttanut, koska minä olen käytökselläni aina saanut koiran reagoimaan. Pakotin itseni hengittelemään rauhallisesti tänään kotiin tullessani, kuvittelin itseni maailman rentouttavimpaan paikkaan ja keskityin vain olemaan rauhallinen ja rento.

Hiljaisuus, muutama pieni piippaus, hiljaisuus. Takuulla ongelmaa joudutaan vielä työstämään, mutta tämä on valtava edistysaskel. Ja samalla kova muistutus siitä, ettei asioiden pohtiminen ja pähkäily auta, on myös elettävä ja toimittava niiden toimintamallien mukaisesti. On niin miljoona kertaa helpompaa kehottaa muita pohtimaan ongelmien alkuperäinen syy ja ratkaisemaan se, kuin tehdä niin itse. On helpompaa käskeä toista olemaan rauhallinen ja rento kuin muistaa opetus itse, silloin kun koko muu maailma tuntuu kaatuvan niskaan.


Muutama niksi

Pyri löytämään omasta käytöksestäsi ja ennenkaikkea mielialastasi se tekijä joka sai koirasi ongelmakäytöksen esille. Laukaiseva tekijä voi olla hyvinkin helposti löydettävissä (hetkellinen stressi vaikkapa rahan takia) tai kovan itsetutkiskelun takana (epävarmuus/ennakkoluulot/inho/pelko jostakin asiasta jne.). Ratkaise kyseinen ongelma mikäli mahdollista, jos ei, niin tee töitä, jotta saat mielentilasi oikeaksi koiralle haastavissa tilanteissa. Oman mielentilan hallitsemista helpottaa erilaiset hengitysharjoitukset. Joogaan tai meditointiin ei tarvitse hurahtaa, mutta muutaman yksinkertaisen hengitysharjoituksen tunteminen ei ole pahitteeksi. Hengityksen kautta on helpointa muuttaa oma tunnetila rauhallisemmaksi ja oikeaksi. Myös mielikuvaharjoituset, musiikki tai muut mieluisat toimintatavat ovat aivan yhtä hyviä, kunhan ne vain auttavat saavuttamaan oikean mielentilan.


Ja  mikä se oikea mielentila on? Se jossa pystyt olemaan paras mahdollinen ihminen koirallesi ja se jossa osaat antaa koirallesi mahdollisuuden onnistua ja olla paras mahdollinen versio itsestään.

3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Itse jännitän ohitustilanteita lenkillä ja usein huomaamattani esim. kiristän hihnaa vaikkei pitäisi. Yritän aina sellaisissa tilanteissa vaikka hyräillä hiljaa jotakin laulua tai vaan hengitellä syvään ja keskittyä siihen että pidän kehoni rentona. Se on välillä tosi vaikeaa koska syyttelen itseäni siitä että olen huono koiranomistaja enkä saa koiraani kuriin, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. :)

    VastaaPoista
  2. Luin tekstiäsi kovasti päätä nyökytellen, näinhän se menee! Helposti arjessa se oma rooli tuppaa unohtumaan ja ihmettelee vaan päätään pyöritellen, että mikä näitä räksyjä nyt oikein risoo...

    VastaaPoista
  3. Niin läkähdyttävän totta - olen itse krooninen kisajännittäjä ja vaikka ihmiset kuinka hokevat, että se poistuu vain kisaamalla niin tilanteeni tuntuu menevän vain hullummaksi.

    PK-Kisa, jossa tiesin ettei tuloksella ole väliä otin 'maksetut treenit mentaliteetilla' ja saimme parhaat pisteet ikinä - no oli se tuomarikin lepsu, mutta tuskin nyt sentään 30pisteen edestä!
    Viimeisin kisa, jossa odotettiin kauan ja paineet olivat tapissa tuli yhteisen uramme todellinen pohjanoteeraus.
    Olen alkanut epäilemään onko minusta ikinä oman hermoiluni vuoksi kisaamaan koirallani. Eilen koira teki tottista täysin vieraan ihmisen kanssa ja olin tikahtua ylpeydestä - katsokaa miten hienosti koirani osaa - ongelmat ovat siis todellakin minussa ja käytöksessäni.

    Koirani tavaramerkkeihin kuuluu lipasta kasvoihini kun hermoilen - pomppiminen senkun kiihtyy, samassa suhteessa hermoiluni kanssa - tämäkin puoltaa oman ongelmani näkymistä koirassani.

    VastaaPoista