sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Esiintyy edukseen

Oma mielipiteeni koiranäyttelyistä on vuosien varrella vaihdellut aika paljon, enkä vieläkään ole täysin varma kannastani. Yksi asia on kuitenkin varma, näyttelyharrastuksen tulisi olla koiran mielestä hauskaa.



Näyttelyissä koiran ei pidä osata kovin paljoa, ravata remmissä ja seisoa paikoillaan. Koiran kouluttaminen tai osaaminen ei ole huomion keskipisteessä, vaan koiran rakenne, ulkomuoto ja kunto. Monet kuvittelevatkin, ettei näyttelyihin pidä valmistua tai harjoitella juuri millään lailla, mikä on virhe. Yksittäisen näyttelytuloksen, vaikkapa käyttökoiralle sen pakollisen hyvän, voi toki hakea mille tahansa koiralle ilman mitään etukäteisharjoittelua, mutta jos haluaa tehdä näyttelyissä käymisestä säännöllisen harrastuksen olisi tärkeää harjoitella hommaa.

Näyttelypäivät ovat monesti hyvin pitkiä ja melko yksipuolisia koiralle, odottelua, ulkoilualueella käymistä, odottelua ja pikainen pyörähdys kehässä. Jotta koira jaksaisi näyttely toisensa jälkeen mennä kehään loistavalla asenteella täytyy toiminta erikseen opettaa hauskaksi ja kannattavaksi.

Kun seisottaminen ja liikkeet opetetaan pienissä erissä positiivisen vahvistamisen kautta koiralle pysyy mielenkiinto asiaan ja koira on iloinen päästessään kehään. Monet puuttuvat turhankin napakasti energisten koirien "pöllöilyyn" ja kitkevät näinollen vahingossa koiralta koko ilon touhusta. Koiran saa opetettua seisomaan hyvin nopeasti, mutta iloinen ja skarppi seisominen vaatii hieman enemmän toistoja, jotta saadaan sama varmuus paikallaoloon kuin matalammassa vireessä pönöttävälle. Sama koskee liikkeitä, koira saadaan helposti yhden treenikerran aikana ravaamaan sievästi remmissä vetämättä, mutta kunnon draivi ja näyttävyys rakentuu huomattavasti hitaammin.




Innokas koira tavoittelee palkkiota, ehkä hyppää esittäjää vasten, loikkii ja välissä retuuttaa hihnaansakkin. Tämä ei toki ole toivottua käytöstä kehässä, mutta täysin luonnollinen vaihe harjoittelussa, erityisesti nuorilla koirilla. Kaikkein rauhallisimpiin koiriin voi jopa hakea virtaa tällaiseen käytökseen yllyttämällä. Koiran tehdessä innokkaan sähläämisen keskellä edes hetken oikein koira palkitaan ja pikkuhiljaa toivottu käytös yleistyy ja koiralta voidaan vaatia yhä pidempikestosia suorituksia ennen palkitsemista.

Innokas koira on iloinen koira ja iloista koiraa on mukava katsoa. Hyvällä esiintymisellä saa luotua hyvän ensivaikutelman ja saa tuomarin katseen hakeutumaan koiraan yhä useammin. Kovatasoisissa luokissa erot voivat olla aivan hiuksenhienoja, jolloin esiintyminen ja esittäminen voi vaikuttaa koiran menestymiseen. Huono koira ei muutu loistavaksi taitavallakaan esittämisellä, mutta erinomaisten ja supermenestyjien välillä usein suuri ero on koiran esiintymisellä.

Pienten koirien kanssa kannattaa harjoitella paljon myös nostoja pöydälle ja sieltä pois. Koira ei esiinny edukseen jos se jännittää nostotilannetta tai pöydällä oloa. Muissakaan lajeissa ei tyydytä siihen, että koira selviytyy jostain osa-alueesta vaan toivotaan mahdollisimman hyvää suoritusta, miksi näyttelyissä olisi toisin? Voi tuntua hölmöltä palkata koiraa pöydälle nostamisesta tai kääntymisestä remmissä, mutta sen tulisi olla jokaiselle näyttelyharrastajalle aivan itsestäänselvyys.

Esittämisessä usein moititaan turhaa hihnan käyttöä, olipa se sitten väärän käytöksen korjaamista tai ryhdin luomista liikkeisiin. Hihnalla kikkailu onkin usein pikaratkaisu ongelmiin, joista päästäisiin kokonaan eroon johdonmukaisella opettamisella. Koiran saa oppimaan miltei mitä tahansa, joten ryhdikäs ravi tai asiallinen suhtautuminen edessä olevaan koiraan ei ole mikään tekosyy vetää mutkia suoriksi. Kehässä hihnalla korjaaminen voi myös kiinnittää tuomarin katseen esittäjään, mikä ei ole toivottua.

On tärkeää muistaa, että koirien karisma ja esiintyminen on vain illuusio ihmisen mielissä. Todellisuudessa koira toimii niinkuin se kokee kannattavimmaksi, eikä luontaisesti yksikään koira ihastele parrasvaloja. Hienoimmat esiintyjät on koulutettu sellaisiksi, ehkä huomaamattaankin niille on vahvistettu toivottua käytöstä tuhansia kertoja. Yksikään koira ei synny valmiiksi koulutettuna, eikä yhdelläkään handlerilla ole sellaista taikaotetta joka korvaisi opettamisen. Hymyilevä handleri ja taitavasti esiintyvä koira on kaunis show jonka takana on lukematon määrä toistoja ja tehtyä työtä.











































  • Opeta koiralle tarvittavat taidot pienissä erissä
  • Vahvista alusta pitäen myös oikeaa asennetta
  • Treenaa kun koira on innokas ja lopeta treenit ennenkuin koira kyllästyy
  • Luo näyttelyihin vahva rutiini ja opeta koira lepäämään näyttelypaikalla
  • Aran ja epävarman koiran kanssa on erityisen tärkeää edetä pienin askelein
  • Älä tyydy pikaratkaisuihin tai kikkailuihin - johdonmukainen työ palkitaan kyllä
  • Hyvin koulutettu, iloinen, koira esiintyy hyvin ja se on ilo viedä kehään


Kaikki kuvat © Kia Kursi, kiitos!

3 kommenttia:

  1. Jäin nyt sit kommentoimaan. :D Mutta tosi kivalla otteella kirjoitettu teksti. Emt saan nykyisin entistä enemmän kiksejä, kun jengi kehottaa kouluttamaan ilon kautta ja esim. siedättämään joskus jopa itsestäänselviltä tuntuviin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että jäit, kommentit piristää aina päivää/iltaa/yötä. :) Mitä enemmän asioita lukee ja opiskelee, sitä tärkeämmältä ilo, oma mielentila, asioiden pilkkominen ja positiviinen vahvistaminen tuntuu.

      - Dora

      Poista
  2. Kiitos tästä :) Minulla on nimittäin loistava koira mutta esiintymisessä meillä molemmilla on hiomista. Minä jännitän, koira jännittää ja sitten minä jännitän koiran jännitystä. Oravanpyörä, josta haluan pois.

    VastaaPoista