Uusi koti kultaa kalliimpi

Tälläkin hetkellä monet koirat etsivät uutta kotia. Yksi tarvitsee uuden kodin perheen allergian vuoksi, toinen omistajan ulkomaan työkomennuksen takia, jokaisen tarina on varmasti vähän erilainen. Tässä postauksessa puutun vain suomalaisiin kodinvaihtajiin, laajempaa juttua myös rescuekoirista on tulossa myöhemmin.

© Netta Nikkanen

Milloin on aika etsiä uusi koti?

Koiramaailmassa koirista luopuminen on aikamoinen tabu. Vallallaan on ajatus, että koiran omistaminen hankintahetkestä hautaan saakka on kunnia-asia, ja siitä poikkeaminen on häpeäksi. Jos koira on hankittu niin sen kanssa täytyy pärjätä, halusi tai ei. Oli se mukavaa tai ei. Jos elämäntilanteet muuttuu niin syytellään omistajaa siitä, ettei hänellä ollut mahdollisesti vuosia aikaisemmin kristallipalloa käytössään ennakointia varten. Tämäntyyppiset ajatukset voisi heittää suoraan romukoppaan.

Koira ei ole kertakäyttöesine, se ei ole lelu. Se on elävä olento jolla on tarpeet ja tunteet, eikä tietenkään ole toivottavaa että koiria hankitaan ja myydään hetken mielijohteista. On syytä kuitenkin muistaa, että varsinaista koirien "kierrätystä" on hyvin pieni osuus kodinvaihtajista. Yleensä kodinvaihtajan taustalta löytyy aivan normaaleja ihmisiä, aivan normaaleilla tarinoilla.

Tapaus A

Perhe hankkii koiran pentuna ja alkuun kaikki sujuu aivan mainiosti. Pikkuhiljaa perheen lapsi allergisoituu ja oireet pahenevat. Nukkuminen on hankalaa, nenä on jatkuvasti tukossa ja poissaolot koulusta lisääntyvät. Pentukoiran kesken oleva sisäsiisteyskoulutus ja aikuisturkin vaihto pahentavat oireita. Perhe asuu kerrostalossa, jossa ei ole mahdollisuutta tehdä koiralle omaa huonetta. Pitkällisten keskustelujen jälkeen perhe päättää luopua 7kk ikäisestä pennusta.

Tapaus B

Yksinhuoltaja äiti hankkii koiran lasten pitkällisen mankumisen jälkeen. 12- ja 16-vuotiaat lapset lupaavat hoitaa koiran tunnollisesti ja niin tapahtuukin ensimmäisten kahden vuoden ajan. Täysi-ikäistyttyään vanhempi lapsi muuttaa toiseen kaupunkiin ja koira jää perheelle. Nuoremman lapsen kilpatasoinen urheiluharrastus ja ystävien kanssa kaupungilla pyöriminen vievät kaiken ajan. Perheen äiti joutuu huolehtimaan koirasta ja kokee koiran työlääksi ja stressaavaksi työn ja kodinhoidon jälkeen. Koiran ollessa kolmivuotias perheen äiti päättää laittaa koirasta ilmoituksen nettiin.

Tapaus C

Aktiivinen koiraharrastaja ja kasvattaja jättää omasta pentueestaan itselleen pennun. Pennusta kasvaa hyväkäytöksinen koira joka menestyy näyttelyissä. Koiran ollessa vuoden ikäinen sen sisaruksella todetaan vakava jalostuksen estävä sairaus tai vika. Kasvattajalla on käsissään nätti mutta jalostusarvoton koira, ja kotona ei ole ylimääräisiä koiranpaikkoja. Kaikki linjan koirat suljetaan pois jalostuksesta, ja kasvattajalla ei ole enää yhtään jalostuskoiraa. Kasvattaja saa sähköpostia perheeltä, joka etsii jo pentuiän ohittanutta nuorta aikuista koiraa. Tutustumisen, keskusteluiden ja steriloinnin/kastroinnin jälkeen koira vaihtaa kotia harrastuskaveriksi.

© Netta Nikkanen

Yhteistä näillä kaikilla tapauksilla on se, ettei koirissa itsessään ole mitään varsinaista vikaa. A:n tapauksessa uuden kodin etsiminen on hyvin perusteltua terveydellisistä syistä ja juuri tämäntyyppisiä tarinoita on valtavasti kodinvaihtajien joukossa. Allergian ennakoimisesta puhutaan usein, mutta joskus allergia puhkeaa vasta myöhemmin, yllättäenkin.

B:n tapauksessa koiranomistaja luopuu koirastaan jaksamisensa puutteen vuoksi. Jaksamisen ja kiinnostuksen loppumisyta pidetään usein yhtenä "huonoimmista" luopumisen syistä, vaikka sen pitäisi olla juuri päin vastoin. Koiran omistaminen on kuitenkin harrastus, vapaa-ajan viettotapa, jonka tulisi olla mukavaa. Vaikka vastoinkäymiset kuuluvat elämään, kuuluu harrastuksesta saada enemmän kuin se vie.

Mikäli B löytää koiralle uuden kodin, saattaa kyseessä olla hyvinkin helppo kodinvaihtaja, koira joka vain haetaan uuteen paikkaan jossa se pari ensimmäistä päivää ihmettelee. Jokusen kuukauden kuluttua uudet omistajat ja koira toimivat yhteen niin, ettei kukaan edes arvaa kyseessä olevan kodinvaihtaja. Jos B ei etsi koiralle uutta kotia, on pahimmillaan tuloksena äärimmäisen väsynyt omistaja ja tylsistynyt koira. Kun kiinnostusta ja/tai jaksamista ei ole eikä itsensä pakottaminen enää toimi lenkit lyhenevät, hoitotoimenpiteistä luistetaan ja kaikki hoidetaan vasemmalla kädellä sinnepäin. 

© Netta Nikkanen

Jos tapaus C olisi totta, hän saisi todennäköisesti kuulla olevansa eläinten esineellistäjä, koirien kierrättäjä ja rahanahne pentutehtailija. C:n tapaus jakaa todennäköisesti kolmesta tapauksesta eniten mielipiteitä. Analysoimatta tarkemmin mahdollisia puolustus- tai vastustuspuheita esitän vain yhden kysymyksen. Mitä tilanne tarkoittaisi koiralle? Koira ei osaa ajatella kasvatusharrastusta, ei rahaa, ei mitään sellaista mitä me ihmiset ajattelemme. Jos koira muuttaa uuteen kotiin jossa se hoidetaan erinomaisesti ja se saa kaipaamaansa hoitoa ja hellyyttä, mitä se tarkoittaa koiralle? Jos koira muuttaa hyvästä kodista hyvään kotiin, ei se siitä kärsi sen enempää kuin pitkästä hoitojaksostakaan. 

Koirat ovat sopeutuvaisia eläimiä, jotka kyllä oppivat uuden kodin rutiinit ja tavat. Useimmat koirista jäävät hoitoon helposti, eivätkä kitise tai osoita kaipuutaan omistajiaan kohtaan. Uusi ympäristö toki saattaa hetken stressata, mutta koirat kyllä tottuvat, samoin kun ne tottuvat muuttaessaan uuteen ympäristöön omistajansa kanssa. Samoin kuin koirat tottuvat kun perheeseen tulee uusia jäseniä parisuhteiden, lastenhankinna ja muiden lemmikkien myötä.

Kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuutta, vaikka miten haluaisimme. Aina puhutaan, että koiraa hankkiessa pitäisi miettiä seuraavat 15 vuotta eteenpäin koiranpidon kannalta, niin pitäisikin, mutta.. Mistä kukaan voi ikinä tietää varmaksi että seuraavat 15 vuotta mahdollistavat koiranpidon? Elämä on siitä hassu laji, ettei mikään ole ikinä varmaa. Onnettomuudet vievät henkiä, rakkaus vie jalat alta niin että allergia onkin pikkuseikka, lapsia syntyy, töitä tulee ja menee, vakaviakin sairauksia diagnisoidaan joka päivä.. 

Kun koira ei sovi kotiinsa

Remmirähjä, pelkoaggre, ei siedä muita koiria, ei toimi metsällä, vahtii liikaa, ei vahdi riittävästi, eroahdistus, ei tule oman lauman koirien kanssa toimene

Aiemmin puhuin lähinnä tapauksista joissa koirat ovat ongelmattomia ja ihmisten elämäntilanteet muuttuvat niin, että koiran luopuminen on hyvä ajatus. On myös tilanteita joissa koirien ongelmat ovat syy uuden kodin hankinnalle.

© Piia Ahonen

Mikäli koiralla on ongelmakäytöstä jota koti ei saa koulutettua omin avuin pois on vaihtoehtoja rajallisesti. Voidaan sopeutua tilanteeseen (pahentumisen riski ja ihmisten tyytyväisyys?), hankkia lisäapua ulkopuolisilta kouluttajilta ja etsiä uusi koti. Joskus ulkopuolisen kouluttajankaan apu ei auta ja koiran luonne on liian kova pala purtavaksi omistajalle. Ongelmat muuttuvat, mutteivat koskaan katoa. Tämäntyyppistä koiraa (niinkuin ei mitään koiraa) ei tietenkään pidä luovuttaa eteenpäin kenelle tahansa, mutta oikeissa käsissä ongelmat voivat olla hetkessä ohitse.

Koiran ollessa aggressiivinen perhettä ja/tai lauman muita eläimiä kohtaan on syytä aina miettiä tarkoin toiminta niin, että riskitilanteet minimoidaan. Tilanteen kärjistyttyä jo purematapaukseen on usein luoton rakentaminen koiraan niin haastavaa, että uusi koti voi koirallekkin olla helpotus. Uuden kodin etsiminen on aina toki sitä hankalampaa mitä ongelmaisempi koira on, mutta osaavissa käsissä "toivottomilla tapauksillakin" voi olla vielä monia monia onnellisia vuosia edessä.

Joskus koira ei vain toimi arjessa tai harrastuksissa niinkuin olisi toivottua, eikä asiaan pystytä aina vaikuttamaan koulutuksella. Koiralla ei välttämättä ole mitään varsinaisia ongelmia, mutta koiran luonne ei vaan kohtaa kodin toivomuksia. Uudessa kodissa nämä luonteen vajaavaisuudet saattavat olla isompi asia kuin seitsemän oikein lauantaina, parhaimmillaan kaikki voittavat kun koira saa uuden kodin. Koira, vanha omistaja sekä uusi omistaja.

Taas, pari pähkinää purtavaksi.

Onko kohtuullista olettaa että 7vko ikäisenä valittu pentu on meille sopiva koko sen eliniän ajan?

Onko koira mielummin koko ikänsä yhdessä "ihan ok" kodissa, vai vaihtaako kerran kotia ihan kivasta täydelliseen jossa on loppuun saakka?

Millaisissa tilanteissa uuden kodin etsintä ei ole fiksua?

Surullista on nähdä, miten paljon vanhoja ja sairaita koiria luovutetaan eteenpäin. Uusi koti ei saisi olla vaihtoehto eläinlääkärin hoidoille tai viimeisen palveluksen tekemiselle. Koirat ovat ihmisiään kohtaan aina niin hyviä kuin suinkin osaavat, ne ansaitsevat ihmiseltä kauniin ja kivuttoman lopun.

Uutta kotia ei pitäisi myöskään hankkia varmuuden vuoksi. Lähtökohtaisesti esimerkiksi vauva ja koira ei ole lainkaan huono yhdistelmä, joten uuden kodin hankkiminen ennen vauvan syntyä on aivan turhaa hätävarjelun liiottelua. Koiran ei pitäisi olla harjoitusväline ihmisten kotileikeissä ennen lasten hankintaa.

Kodinvaihto ei ole myöskään mikään ratkaisu siihen, että halutaankin uusi ja hienompi/pienempi/isompi/mikälie koira. Vaikken suostu pitämään kodin vaihtoa mahdottomana stressinä niin tarpeeton kierrätys ja venkslaaminen on asioita, joihin ei pitäisi eläviä eläimiä sotkea.

Jos kuitenkin omistajasta tuntuu, että kodin etsiminen on fiksuinta kannattaa omaa ääntään kuunnella. Mikäli koiranomistaminen ei enää kiinnosta tai koira ei jostain syystä sopeudu nykyiseen kotiinsa niin on koiran edun mukaista antaa sille kuitenkin mahdollisuus mielekkäämpään elämään jossain muualla. Sanomattakin lienee selvää, että kerran koirasta luopuneen tulee vastaisuudessa aina olla vielä sata kertaa muita tarkempia pohtiessaan uuden koiran hankintaa myöhemmin.

Kodinvaihtajakoira - kenelle?

Kodinvaihtaja on aivan turhaan kovin epäsuosittu tapa hankkia koira. Vaikkei toki jokainen kodinvaihtaja, kuten ei jokainen pentu, sovi jokaiseen kotiin on kodinvaihtajista aivan mahdollista löytää sopiva koirakaveri monenlaiseen menoon.

Harrastuskoiraa etsivät päätyvät luovutusikäisiin pentuihin joista oma valikoituu mahdollisesti pentutestin avulla, vähän vanhemmasta pennusta joka on jo yhdessä kodissa asunut voi sen sijaan sanoa jo paljon enemmän. Toki kurjat ensimmäiset elinkuukaudet eivät anna ihanteellista pohjaa tulevaisuudelle, mutta niinkuin on jo todettu, valtaosa kodinvaihtajista tulee ihan normaaleista kodeista. Uutta kotia etsivää nuorta koiraa on ehkä mahdollista tavata useammin ennen hankintapäätöstä ja kodinvaihtajistakin löytyy rotu- ja luonnevalikoimaa laidasta laitaan. 

© Netta Nikkanen

Kotikoirana aikuinen kodinvaihtaja voi olla oikein toimiva ratkaisu. Aikuisesta koirasta näkee sen luonteen hyvin, ja ihannetilanteessa edellinen omistaja kertoo rehellisesti ja laajasti kaiken olennaisen koirasta. Myös metsästyskäyttöön soveltumattomista metsästyskoirista voi löytää oivia lenkkikavereita ja sohvanlämmittäjiä. Aikuisen koiran terveydentila on ehkä paremmin tiedossa ja siten paremmin ennakoitavissa kuin pennun. Aikuisen peruskoulutetun koiran kanssa myös välttyy sisäsiisteys- ja peruskoulutukselta.

Kodinvaihtajalle kodin tarjoaminen voi olla myös kannanotto koiramäärän kasvua vastaan. Monet kokevat kodin tarjoamisen aikuiselle koiralle mielekkäämmäksi kuin pennun hankkimisen juurikin eettisistä syistä.

Joillekkin ongelmaiset aikuiset kodinvaihtajat tarjoavat kaivattua haastetta koiraharrastukseen. Mikäli uudella kodilla on asianmukaiset puitteet ja riittävästi tietotaitoa voi ongelmakoiran uudelleenkouluttaminen olla hyvinkin opettavainen ja palkitseva kokemus.

Olipa syy mikä tahansa, on syytä miettiä omat motiivinsa, jaksamisensa ja tietotaitonsa määrä tarkoin ennen koiran hankkimista. Sääli ei ole koskaan hyvä syy hankkia koiraa, ja valitettavasti eivät kotia etsivät koirat maailmasta "pelastamalla" lopu.

Kuvien koirat eivät liity juttuun