Rekisteröity puhdasrotuinen, paperiton rotukoira, sekarotuinen, rescue-koira, kodinvaihtaja, pentu...
 |
| © Netta Nikkanen |
Netissä törmää päivittäin kiivaaseen keskusteluun rotupi/seropi ja rekattu/paperiton teemalla. Tunteet kuumenevat puolin ja toisin ja kaikilla tuntuu olevan sanansa sanottavana tähän soppaan. Vyyhdin aukomisen helpottamiseksi lähestyn aihetta väittämä kerrallaan. Väittämät ovat yleisiä argumentteja keskustelussa puolin ja toisin.
Selkeyden vuoksi tässä postauksessa keskitytään rekisteröityjen ja rekisteröimättömien koirien eroihin. Toisessa osassa paneudutaan taas rescuekoiriin, kodinvaihtajiin ja pentuihin.
Rekisteröidyn rotukoiran suvun terveydestä tiedetään
Todella yleinen heitto rekattujen rotukoirien puolesta. KoiraNetin kautta löytyvät terveystutkimustulokset ovatkin suuri helpotus pennunostajan työhön. Lonkka-, kyynär-, polvi-, silmä-, sydän- ja spondyloositutkimusten tulokset löytyvät pienellä vaivalla ja ilmaiseksi netistä. Jalostustietojärjestelmään tosin ei päivity monet muut sairaudet ja vaivat. Useimpien sairauksien ja vaivojen osalta tiedot sukurasitteesta saa kasvattajalta tai suoraan sukulaiskoirien omistajilta, jos saa.
Rotuyhdistykset pitävät erilaisia terveyslistoja jotka kokoavat tietoa yhteen, mutta useimmiten listalle pääsee omistajan pelkällä ilmoituksella jolloin luotettavuuteen kannattaa suhtautua tietynlaisella varauksella. Virhediagnooseja sattuu ammattilaisillekkin, maallikoille vielä enemmän. Ja omistajan ilmoitus että koiralla Pena Peruspiski on tauti X ei muutu sisällöltään tai luotettavuudeltaan julkaistiin se sitten Penan omilla netttisivuilla tai rotuyhdistyksen terveyslistalla. Eikä tälläinen ilmoittaminen katso rotua tai roduttomuutta tai papereita.
Rekisteröidyn rotukoiran suvun terveydestä ei välttämättä tiedetä virallisesti yhtään sen enempää kuin sekarotuisenkaan. Vaikka viisi polvea taaksepäin kaikki koirat olisivat suomalaisia ei KoiraNet välttämättä kerro mitään yksinkertaisesta syystä. Kaikki eivät tutki koiriaan, tietyissä roduissa virallisia terveystutkimuksia voi jopa sanoa harvinaisiksi. Jos sukutaulun sadoista koirista vain pari on tutkittu ei johtopäätöksiä voi vetää mihinkään suuntaan. Avasin satunnaisen seurakoirarodun satunnaisen yksilön KoiraNetissä. Neljässä polvessa sukutaulussa on 16 Suomeen rekisteröityä koiraa joista kolmella (kolmannessa tai neljännessä polvessa olevalla) koiralla on virallinen polvitutkimustulos, ei mitään muuta, yhdelläkään koiralla. Se siitä takuusta rekisteröityjen koirien osalta.
Rekisteröidyn rotukoiran suvun terveydestä ei välttämättä tiedetä virallisesti yhtään sen enempää kuin sekarotuisenkaan. Vaikka viisi polvea taaksepäin kaikki koirat olisivat suomalaisia ei KoiraNet välttämättä kerro mitään yksinkertaisesta syystä. Kaikki eivät tutki koiriaan, tietyissä roduissa virallisia terveystutkimuksia voi jopa sanoa harvinaisiksi. Jos sukutaulun sadoista koirista vain pari on tutkittu ei johtopäätöksiä voi vetää mihinkään suuntaan. Avasin satunnaisen seurakoirarodun satunnaisen yksilön KoiraNetissä. Neljässä polvessa sukutaulussa on 16 Suomeen rekisteröityä koiraa joista kolmella (kolmannessa tai neljännessä polvessa olevalla) koiralla on virallinen polvitutkimustulos, ei mitään muuta, yhdelläkään koiralla. Se siitä takuusta rekisteröityjen koirien osalta.
Rekisteröidyn rotukoiran suku tunnetaan
Kyllä, rekisteröityjen rotukoirien taustoja yleensä tunnetaan paremmin. Koiralla on sukutaulu jossa on nimiä ja nämä nimet ovat kohtuullisen luottavasti vieläpä juuri ne yksilöt joista koira polveutuu. Suomessakin on tosin ollut tapauksia, joissa sukutauluissa on todistetusti ollut virheitä. Nämä virheet voivat johtua ihan vahingosta, jonkun nartun on päässyt astumaan toinenkin uros ilman että kasvattaja on tiennyt asiasta tai ne voivat olla systemaattisia valheita esimerkiksi pentutehtailun peittelyksi. Lähtökohtaisesti kaikesta huolimatta sukutauluihin voi kuitenkin luottaa.
Vaikka koiralla on rekisteripaperit ja tiedossa olevaa sukua KoiraNetinkin mukaan vaikkapa kuusi sukupolvea, ei tälllä tiedolla välttämättä tee mitään. Koirien nimien ja titteleiden tuntemisesta ei ole mitään hyötyä kotikoiran hankkijoille, ja vaikka suku on tiedossa ei välttämättä terveystilanteesta tiedetä juuri mitään.
Ulkomaalaisten koirien kohdalla ei välttämättä tiedetä juuri mitään vaikka nimet löytyvätkin sukutaulusta. Kasvattajat saattavat kohdata kielimuureja jotka rajoittavat tiedon jakamista ja kaikkia kasvattajia ei edes kiinnosta mikään muu nimen, titteleiden ja kuvan lisäksi. Ulkomaalaiset koirat jotka eivät ole Suomen rekisterissä saattavat esiintyä sukutauluissa useaan kertaan eri nimillä ja ulkomaalaisia terveystuloksia ei aina siirretä KoiraNettiin näkyviksi.
Kyllä, rekisteröityjen rotukoirien taustoja yleensä tunnetaan paremmin. Koiralla on sukutaulu jossa on nimiä ja nämä nimet ovat kohtuullisen luottavasti vieläpä juuri ne yksilöt joista koira polveutuu. Suomessakin on tosin ollut tapauksia, joissa sukutauluissa on todistetusti ollut virheitä. Nämä virheet voivat johtua ihan vahingosta, jonkun nartun on päässyt astumaan toinenkin uros ilman että kasvattaja on tiennyt asiasta tai ne voivat olla systemaattisia valheita esimerkiksi pentutehtailun peittelyksi. Lähtökohtaisesti kaikesta huolimatta sukutauluihin voi kuitenkin luottaa.
Vaikka koiralla on rekisteripaperit ja tiedossa olevaa sukua KoiraNetinkin mukaan vaikkapa kuusi sukupolvea, ei tälllä tiedolla välttämättä tee mitään. Koirien nimien ja titteleiden tuntemisesta ei ole mitään hyötyä kotikoiran hankkijoille, ja vaikka suku on tiedossa ei välttämättä terveystilanteesta tiedetä juuri mitään.
Ulkomaalaisten koirien kohdalla ei välttämättä tiedetä juuri mitään vaikka nimet löytyvätkin sukutaulusta. Kasvattajat saattavat kohdata kielimuureja jotka rajoittavat tiedon jakamista ja kaikkia kasvattajia ei edes kiinnosta mikään muu nimen, titteleiden ja kuvan lisäksi. Ulkomaalaiset koirat jotka eivät ole Suomen rekisterissä saattavat esiintyä sukutauluissa useaan kertaan eri nimillä ja ulkomaalaisia terveystuloksia ei aina siirretä KoiraNettiin näkyviksi.
 |
| © Kia Kursi |
Sekarotuiset ovat terveempiä
Ei, ei ja ei. Sekarotuisten terveys on vanha uskomus joka on jäänyt elämään aivan liian vahvasti. Sekarotuisuus, niinkuin ei puhdasrotuisuuskaan, ei ole tae terveydestä tai sairaudesta. Sairauksista ja niiden periytymismekanismeista riippuen toki tietyn rotuiset koirat saattavat olla alttiimpia tietyille sairauksille rotujen pohjautuessa kokonaisuudessaan muutamista koirista. Eri rotujen välillä on valtavat erot yleisessä terveydentilassa ja luonnollisesti sekarotuisen perimän rodut vaikuttavat sen riskeihin sairastua.
Mikäli sekarotuisuus pohjautuisi luonnonvalintaan ja koirat lisääntyisivät vapaasti ja eläisivät ilman ihmisen tukea ja ohjailua voisi terveempiä kantoja ehkä muodostua. Tätänykyään kuitenkin sekarotuiset ovat aivan puhdasrotuisten lailla hyvinvointimaissa ihmisen luomia.
Mikäli koiran suvun terveydentilasta ei tiedetä, on vaikea päätellä mitä sairausgeenejä koira saattaa kantaa, eivätkä geenitestit ole vielä kovinkaan kehittyneitä apuvälineitä sairauksien riskejä kartoittaessa.
Koiraa hankkiessa on aina syytä muistaa, että mikä tahansa eläin voi sairastua. Sairastuminen voi tapahtua nuorena tai vanhana ja olla vakavaa tai hyvinkin lievää. Oli kyseessä miten osaava on aina muuttujia joita viisaimmatkaan tutkijat eivät vielä ymmärrä ja käänteisiä lottovoittoja koirien sairastuessa riskien minimoimisesta huolimatta.
Sekarotuisten teettäjä on vastuuton
Monet, etenkin ns. vanhan kansan rotukoiraihmiset tyrmäävät samantien sekarotuisten teettämisen. Joidenkin on vaikea ymmärtää miten paljon ajat ovat muuttuneet siitä kun sekarotuisia sai ilmaiseksi mistä tahansa ja ne olivat aina kylän viriilin ajokoiran ja pihassa räksyttäneen pystykorvan tuotoksia. Nykyään on paljon sekarotuisia koiria jotka eivät polveudu metsästyskoirista ja näinollen sopivat mainiosti myös kaupunkiin ja seurakoiriksi. Sekarotuisia arvostetaan enemmän ja myös ensimmäisiä nykyajan tarpeisii kasvattavia sekarotukasvattajia on.
Sekarotuisten kasvattamisella on pitkät perinteet etenkin veto- ja metsästyskoirien parissa. Kun kasvattajalla on tavoitteena mahdollisimman hyvä työkoira on todettu helpommaksi laajentaa jalostuskoirien etsintää yli roturajojen, nopeuttaakseen tavoitteiden saavuttamista ja parantaakseen työkoirien laatua. Viime aikoina pinnalla on ollut useita sekarotukasvattajia jotka pyrkivät luomaan erilaisia koiratyyppejä jotka toimivat seurana ja harrastuksissa. Koirien terveys tutkitaan ja niiden rakennetta ja luonnetta pyritään arvioimaan käytettävissä olevilla keinoilla ja koirien taustoista selvitetään niin paljon kuin mahdollista. Näiden muutamien esillä olleiden sekarotuisten tavoitteellisten kasvattajien lisäksi on myös monia yksittäisiä pentueita jotka teetetään harkinnan ja huolellisen suunnittelun jälkeen.
Valitettavasti niin seka- kuin puhdasrotuistenkin pentujen teettäjiä on joka junaan. Joillakin kyseessä on tiedon tai taidon puute, mutta osan toiminnan takana on vaan piittaamattomuus. Kaikkia koiria teetetään myös pentujen söpöyden ja ruusuisten mielikuvien vuoksi, ongelma ei ole yksinomaan sekarotuisten kohdalla. Pentujen puhdasrotuisuus tai rekisteripaperit eivät ole tae juuri mistään, etenkään kasvattajan osaamisesta. Kasvattajaksi ryhtymistä ja etenkin kasvattajakurssia on käsitelty enemmän täällä, mutta yhteenvetona todettakoon ettei pentujen rekisteröiminen tai edes kennelnimi ole tae syvällisemmästä osaamisesta koirien suhteen.
Ei, ei ja ei. Sekarotuisten terveys on vanha uskomus joka on jäänyt elämään aivan liian vahvasti. Sekarotuisuus, niinkuin ei puhdasrotuisuuskaan, ei ole tae terveydestä tai sairaudesta. Sairauksista ja niiden periytymismekanismeista riippuen toki tietyn rotuiset koirat saattavat olla alttiimpia tietyille sairauksille rotujen pohjautuessa kokonaisuudessaan muutamista koirista. Eri rotujen välillä on valtavat erot yleisessä terveydentilassa ja luonnollisesti sekarotuisen perimän rodut vaikuttavat sen riskeihin sairastua.
Mikäli sekarotuisuus pohjautuisi luonnonvalintaan ja koirat lisääntyisivät vapaasti ja eläisivät ilman ihmisen tukea ja ohjailua voisi terveempiä kantoja ehkä muodostua. Tätänykyään kuitenkin sekarotuiset ovat aivan puhdasrotuisten lailla hyvinvointimaissa ihmisen luomia.
Mikäli koiran suvun terveydentilasta ei tiedetä, on vaikea päätellä mitä sairausgeenejä koira saattaa kantaa, eivätkä geenitestit ole vielä kovinkaan kehittyneitä apuvälineitä sairauksien riskejä kartoittaessa.
Koiraa hankkiessa on aina syytä muistaa, että mikä tahansa eläin voi sairastua. Sairastuminen voi tapahtua nuorena tai vanhana ja olla vakavaa tai hyvinkin lievää. Oli kyseessä miten osaava on aina muuttujia joita viisaimmatkaan tutkijat eivät vielä ymmärrä ja käänteisiä lottovoittoja koirien sairastuessa riskien minimoimisesta huolimatta.
Sekarotuisten teettäjä on vastuuton
Monet, etenkin ns. vanhan kansan rotukoiraihmiset tyrmäävät samantien sekarotuisten teettämisen. Joidenkin on vaikea ymmärtää miten paljon ajat ovat muuttuneet siitä kun sekarotuisia sai ilmaiseksi mistä tahansa ja ne olivat aina kylän viriilin ajokoiran ja pihassa räksyttäneen pystykorvan tuotoksia. Nykyään on paljon sekarotuisia koiria jotka eivät polveudu metsästyskoirista ja näinollen sopivat mainiosti myös kaupunkiin ja seurakoiriksi. Sekarotuisia arvostetaan enemmän ja myös ensimmäisiä nykyajan tarpeisii kasvattavia sekarotukasvattajia on.
Sekarotuisten kasvattamisella on pitkät perinteet etenkin veto- ja metsästyskoirien parissa. Kun kasvattajalla on tavoitteena mahdollisimman hyvä työkoira on todettu helpommaksi laajentaa jalostuskoirien etsintää yli roturajojen, nopeuttaakseen tavoitteiden saavuttamista ja parantaakseen työkoirien laatua. Viime aikoina pinnalla on ollut useita sekarotukasvattajia jotka pyrkivät luomaan erilaisia koiratyyppejä jotka toimivat seurana ja harrastuksissa. Koirien terveys tutkitaan ja niiden rakennetta ja luonnetta pyritään arvioimaan käytettävissä olevilla keinoilla ja koirien taustoista selvitetään niin paljon kuin mahdollista. Näiden muutamien esillä olleiden sekarotuisten tavoitteellisten kasvattajien lisäksi on myös monia yksittäisiä pentueita jotka teetetään harkinnan ja huolellisen suunnittelun jälkeen.
Valitettavasti niin seka- kuin puhdasrotuistenkin pentujen teettäjiä on joka junaan. Joillakin kyseessä on tiedon tai taidon puute, mutta osan toiminnan takana on vaan piittaamattomuus. Kaikkia koiria teetetään myös pentujen söpöyden ja ruusuisten mielikuvien vuoksi, ongelma ei ole yksinomaan sekarotuisten kohdalla. Pentujen puhdasrotuisuus tai rekisteripaperit eivät ole tae juuri mistään, etenkään kasvattajan osaamisesta. Kasvattajaksi ryhtymistä ja etenkin kasvattajakurssia on käsitelty enemmän täällä, mutta yhteenvetona todettakoon ettei pentujen rekisteröiminen tai edes kennelnimi ole tae syvällisemmästä osaamisesta koirien suhteen.
 |
| © Kia Kursi |
Sekarotuisia ei tutkita
Väittämä liittyy läheisesti niin väitteeseen rotukoirien suvun terveyden tuntemisesta kuin sekarotuisten teettämisen vastuullisuudesta. Kuvitellaan, että rotukoirat aina tutkitaan päästä varpaisiin, ja ettei kukaan välitä sekarotuisen terveydestä. Totesinkin jo aiemmin ettei puhdasrotuisiakaan välttämättä tutkita, toki rodusta ja mm. pevisoista riippuen.
Koiran tutkiminen ei ole rodusta tai roduttomasta kiinni. Sekarotuisenkin koiran voi viedä mm. luustotutkimuksiin tai silmä- ja polvitarkastuksiin. Kennelliitto ei lausu virallisisesti sekarotuisten koirien kuvia, mutta osaava ortopedi osaa sanoa luustosta kaiken oleellisen. Silmien tai polvien tuloksia ei minkään koiran kohdalla edes Kennelliitossa lausuta joten sekarotuisten kohdalla tulokset ovat aivan yhtä luotettavia.
Sekarotuisista voi myös ottaa verikokeita ja geenitestejä siinä missä rotukoiristakin, ja sekarotuisten tutkiminen onkin kovasti nostamassa suosiotaan. Toki kaikki sekarotuisten teettäjät eivät tutki koiriaan, mutta yleistäminen on epäreilua kaikkia kohtaan. Fakta on kuitenkin se, ettei sekarotuisuuden ja terveyden tutkimattomuuden tai vastakohtaisesti puhdasrotuisuuden ja terveyden tutkimisen välille vetää nuolia. Koiran rotu tai roduttomuus ei tee tutkimuksia, vaan terveystutkimukset tai niiden laiminlyöminen on omistajan päätös.
Väittämä liittyy läheisesti niin väitteeseen rotukoirien suvun terveyden tuntemisesta kuin sekarotuisten teettämisen vastuullisuudesta. Kuvitellaan, että rotukoirat aina tutkitaan päästä varpaisiin, ja ettei kukaan välitä sekarotuisen terveydestä. Totesinkin jo aiemmin ettei puhdasrotuisiakaan välttämättä tutkita, toki rodusta ja mm. pevisoista riippuen.
Koiran tutkiminen ei ole rodusta tai roduttomasta kiinni. Sekarotuisenkin koiran voi viedä mm. luustotutkimuksiin tai silmä- ja polvitarkastuksiin. Kennelliitto ei lausu virallisisesti sekarotuisten koirien kuvia, mutta osaava ortopedi osaa sanoa luustosta kaiken oleellisen. Silmien tai polvien tuloksia ei minkään koiran kohdalla edes Kennelliitossa lausuta joten sekarotuisten kohdalla tulokset ovat aivan yhtä luotettavia.
Sekarotuisista voi myös ottaa verikokeita ja geenitestejä siinä missä rotukoiristakin, ja sekarotuisten tutkiminen onkin kovasti nostamassa suosiotaan. Toki kaikki sekarotuisten teettäjät eivät tutki koiriaan, mutta yleistäminen on epäreilua kaikkia kohtaan. Fakta on kuitenkin se, ettei sekarotuisuuden ja terveyden tutkimattomuuden tai vastakohtaisesti puhdasrotuisuuden ja terveyden tutkimisen välille vetää nuolia. Koiran rotu tai roduttomuus ei tee tutkimuksia, vaan terveystutkimukset tai niiden laiminlyöminen on omistajan päätös.
Ei ole olemassa vahinkopentuja & Rekisteröity koira ei ole vahinko
Vahinkopennuiksi yleensä luetaan kaikki pennut joita ei ole suunniteltu. Vahinko voi sattua inhimillisen erehdyksen tai unohduksen vuoksi, koirat voivat yllättää omistajan kyvyillään päästä toistensa luo ja joskus silkkaa piittaamattomuuttaan jätetään juoksuinen narttu ja leikkaamaton uros samaan tilaan.
Välillä kuulee väitettävän, ettei vahinkopentuja ole olemassakaan. Sanotaan, että vahinkopennut ovat aina ihmisen tyhmyyttä tai vaihtoehtoisesti pentutehtailun peitetarina. Toki jokaisen leikkaamattoman narttu-uros parin kanssa elävän tulisi tiedostaa riskit, mutta on kohtuutonta väittää etteikö vahinkoja voisi sattua. Ihminen on erehtyväinen, ja joskus koirat ovat vain niin nopeita ja ovelia ettei kohtuullisin varotoimin voi välttyä vahingolta. Pikaisen roskien viennin aikana koirat saattavat availla lukuisia ovia, työntää tieltään pois esteitä ja kiipeillä tai ryömiä toistensa luo.
Mikäli koirat ovat terveitä ja luonteiltaan hyviä, sekä omistajalla on resurssit pentujen hyvään hoitoon on aborttipiikkikin kyseenalainen vahinkotilanteessa. On vastuutonta jättää tiineys keskeyttämättä, mikäli jommalla kummalla vanhemmalla on vakavia periytyviä sairauksia tai vikoja, mutta perusterveiden koirien kohdalla en näe ongelmaa tiineyden jatkamisessa.
Myös rotukoirien kesken sattuu vahinkoja, ihan meritoituneillekkin kasvattajille, ja niiden kohdalla yhdistelmän ollessa riittävä hyvä vahingosta vain vaietaan ja hoidetaan ja myydään pennut kuin muutkin pentueet. Vaikka väärä uros pääsisi astumaan väärän nartun vahinkoa ei pidetä tuomittavana, kun kyseessä ei tiedetä olevan vahinko. Rekisteripaperit eivät myöskään siis ole tae kasvattajan erehtymättömyydestä.
En tarvitse koiran papereita mihinkään
Eihän koira toki tarvitse rekisteröintipapereita välttämättä mihinkään, mutta tiettyjä hyötyjä puhdasrotuisuuden todistavista rekisteröintipapereista on. Vakuutusyhtiöillä sekarotuiset ja paperittomat rotukoirat ovat miltei poikkeuksetta kalleimmassa vakuutusryhmässä joten koiran rekisteripapereilla voi säästää selvää rahaa. Vaikka koiraa hankittaessa kiinnostusta ei olisi näyttelyihin tai virallisiin kokeisiin ja kilpailuihin voi kiinnostus syttyä myöhemminkin jolloin sekarotuisen statuksella olevan koiran harrastusmahdollisuudet ovat rajatummat.
Mikäli koirassa on jotain vikaa, sairaus tai vastaava, on paperillisen koiran kasvattajan jäljittämien helpompaa ja jo Kennelliitto edellyttää kasvattajaa korvaamaan tietyt viat koiran ostajalle. Mikäli koirasta ei myöskään ole tehty asianmukaista kauppasopimusta niin ostaja on hyvinkin heikoilla. Asiallinen kauppasopimus tulisikin aina vaatia riippumatta koiran iästä, taustoista tai rekisteripapereiden olemassaolosta.
Sekarotuisen kanssa ei voi harrastaa
Sekarotuisen kanssa voi harrastaa omaksi iloksi aivan kaikkia lajeja, mutta lajivalikoima virallisissa kokeissa ja kilpailuissa on rajattu sekarotuisten osalta. Myöskään kaikilla puhdasrotuisilla ei voi harrastaa kaikkia lajeja. Sekarotuisen harrastusmahdollisuuksista on enemmän täällä.
Vahinkopennuiksi yleensä luetaan kaikki pennut joita ei ole suunniteltu. Vahinko voi sattua inhimillisen erehdyksen tai unohduksen vuoksi, koirat voivat yllättää omistajan kyvyillään päästä toistensa luo ja joskus silkkaa piittaamattomuuttaan jätetään juoksuinen narttu ja leikkaamaton uros samaan tilaan.
Välillä kuulee väitettävän, ettei vahinkopentuja ole olemassakaan. Sanotaan, että vahinkopennut ovat aina ihmisen tyhmyyttä tai vaihtoehtoisesti pentutehtailun peitetarina. Toki jokaisen leikkaamattoman narttu-uros parin kanssa elävän tulisi tiedostaa riskit, mutta on kohtuutonta väittää etteikö vahinkoja voisi sattua. Ihminen on erehtyväinen, ja joskus koirat ovat vain niin nopeita ja ovelia ettei kohtuullisin varotoimin voi välttyä vahingolta. Pikaisen roskien viennin aikana koirat saattavat availla lukuisia ovia, työntää tieltään pois esteitä ja kiipeillä tai ryömiä toistensa luo.
Mikäli koirat ovat terveitä ja luonteiltaan hyviä, sekä omistajalla on resurssit pentujen hyvään hoitoon on aborttipiikkikin kyseenalainen vahinkotilanteessa. On vastuutonta jättää tiineys keskeyttämättä, mikäli jommalla kummalla vanhemmalla on vakavia periytyviä sairauksia tai vikoja, mutta perusterveiden koirien kohdalla en näe ongelmaa tiineyden jatkamisessa.
Myös rotukoirien kesken sattuu vahinkoja, ihan meritoituneillekkin kasvattajille, ja niiden kohdalla yhdistelmän ollessa riittävä hyvä vahingosta vain vaietaan ja hoidetaan ja myydään pennut kuin muutkin pentueet. Vaikka väärä uros pääsisi astumaan väärän nartun vahinkoa ei pidetä tuomittavana, kun kyseessä ei tiedetä olevan vahinko. Rekisteripaperit eivät myöskään siis ole tae kasvattajan erehtymättömyydestä.
 |
| © Netta Nikkanen |
En tarvitse koiran papereita mihinkään
Eihän koira toki tarvitse rekisteröintipapereita välttämättä mihinkään, mutta tiettyjä hyötyjä puhdasrotuisuuden todistavista rekisteröintipapereista on. Vakuutusyhtiöillä sekarotuiset ja paperittomat rotukoirat ovat miltei poikkeuksetta kalleimmassa vakuutusryhmässä joten koiran rekisteripapereilla voi säästää selvää rahaa. Vaikka koiraa hankittaessa kiinnostusta ei olisi näyttelyihin tai virallisiin kokeisiin ja kilpailuihin voi kiinnostus syttyä myöhemminkin jolloin sekarotuisen statuksella olevan koiran harrastusmahdollisuudet ovat rajatummat.
Mikäli koirassa on jotain vikaa, sairaus tai vastaava, on paperillisen koiran kasvattajan jäljittämien helpompaa ja jo Kennelliitto edellyttää kasvattajaa korvaamaan tietyt viat koiran ostajalle. Mikäli koirasta ei myöskään ole tehty asianmukaista kauppasopimusta niin ostaja on hyvinkin heikoilla. Asiallinen kauppasopimus tulisikin aina vaatia riippumatta koiran iästä, taustoista tai rekisteripapereiden olemassaolosta.
Sekarotuisen kanssa ei voi harrastaa
Sekarotuisen kanssa voi harrastaa omaksi iloksi aivan kaikkia lajeja, mutta lajivalikoima virallisissa kokeissa ja kilpailuissa on rajattu sekarotuisten osalta. Myöskään kaikilla puhdasrotuisilla ei voi harrastaa kaikkia lajeja. Sekarotuisen harrastusmahdollisuuksista on enemmän täällä.
Sekarotuinen on halvempi
Yksi isoimpia syitä sekarotuisen tai paperittoman puhdasrotuisen hankkimiselle onkin varmasti raha. Vaikka sekarotuisten hinnat ovat nousussa on hinnanero puhdasrotuisiin nähden yhä iso. Sekarotuisten keskihinnat pyörivät rotuyhdistelmästä riippuen usein n. 250e paikkeilla, rotukoirien hintojen ylittäessä yhä useammin tonnin. Paperittomien puhdasrotuisten hinnat jäävät johonkin näiden kahden ääripään väliin, hyvin paljon rodusta riippuen.
Usein sekarotuisten vastustajat älähtävät, että pennun kuuluukin olla hintava. Isompi hintalappu vaatii ostajaa säästämään rahaa ja näinollen kuvitellaan, että puhdasrotuisen hankkija on myös varautuneempi eläinlääkärikuluihin ja muihin yllättäviin menoihin. Toki sellainen hinta, ettei koiraa hankita hetken mielijohteesta vähentää täysin sopimattomiin koteihin päätymistä, muttei rotukoirien isot hinnat ole takuulla myöskään tarkoita automaattisesti eläinlääkärikuluihin varautumista. Kuvitellaan tilanne, että koiraa hankkivalla on säästötilillä tuhat euroa koiran hankintaa varten. Hän pohtii tonnin rotupennun ja parin sadan sekarotuisen välillä. Pentujen myyjät kysyvät eläinlääkärikuluihin varautumisesta ja sekarotuisen myyjälle ostaja kertoo hymyillen asian olevan kunnossa. Rotupennun kasvattajalle ostaja kertoo saman, ja pohtii mielessään ottavansa pikavipin äkillisessä tilanteessa. Ostaja hankkii pennun ja kahden viikon kuluttua pentu loukkaa vakavasti jalkansa metsässä temmeltäessään. Kumman pennun lääkintä on siinä vaiheessa varmemmalla pohjalla?
Yksi isoimpia syitä sekarotuisen tai paperittoman puhdasrotuisen hankkimiselle onkin varmasti raha. Vaikka sekarotuisten hinnat ovat nousussa on hinnanero puhdasrotuisiin nähden yhä iso. Sekarotuisten keskihinnat pyörivät rotuyhdistelmästä riippuen usein n. 250e paikkeilla, rotukoirien hintojen ylittäessä yhä useammin tonnin. Paperittomien puhdasrotuisten hinnat jäävät johonkin näiden kahden ääripään väliin, hyvin paljon rodusta riippuen.
Usein sekarotuisten vastustajat älähtävät, että pennun kuuluukin olla hintava. Isompi hintalappu vaatii ostajaa säästämään rahaa ja näinollen kuvitellaan, että puhdasrotuisen hankkija on myös varautuneempi eläinlääkärikuluihin ja muihin yllättäviin menoihin. Toki sellainen hinta, ettei koiraa hankita hetken mielijohteesta vähentää täysin sopimattomiin koteihin päätymistä, muttei rotukoirien isot hinnat ole takuulla myöskään tarkoita automaattisesti eläinlääkärikuluihin varautumista. Kuvitellaan tilanne, että koiraa hankkivalla on säästötilillä tuhat euroa koiran hankintaa varten. Hän pohtii tonnin rotupennun ja parin sadan sekarotuisen välillä. Pentujen myyjät kysyvät eläinlääkärikuluihin varautumisesta ja sekarotuisen myyjälle ostaja kertoo hymyillen asian olevan kunnossa. Rotupennun kasvattajalle ostaja kertoo saman, ja pohtii mielessään ottavansa pikavipin äkillisessä tilanteessa. Ostaja hankkii pennun ja kahden viikon kuluttua pentu loukkaa vakavasti jalkansa metsässä temmeltäessään. Kumman pennun lääkintä on siinä vaiheessa varmemmalla pohjalla?
 |
| © Kia Kursi |
Paperiton on pentutehtailun tulos
Niin sekarotuinen, paperiton kuin rekisteröitykin koira voi olla pentutehtailun tulos. Sekarotuisten kohdalla varsinaista tehtailua on varmasti vähiten yksinkertaisesta syystä, paperittomilla ja paperillisilla puhdasrotuisilla on paremmat katteet myyntihinnoissa.
Koiraa hankkiessa kannattaa mennä tapaamaan jo ennen pennun hakua kasvattajaa hänen kotiinsa. Pentulaatikon äärellä jutellessa paljastuu hyvin pian onko kasvattaja asiallinen. Mikäli koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, tilat ovat siistejä mutta asutun näköisiä ja kasvattaja on johdonmukainen puheissaan ovat asiat todennäköisesti hyvin. Mikäli kasvattaja ei halua, että pentuja tullaan katsomaan tai välttelee muuten kysymyksiä on syytä epäillä että kasvattajalla on jotain salattavaa. Omaa maalaisjärkeä kannattaa kuunnella, ja tarvittaessa kysyä kokeneemmalta koiraihmiseltä neuvoja pentutehtailun tunnistamiseksi. Hälytyskellojen soidessa kannattaa kaikessa rauhassa jäädä odottelemaan seuraavaa sopivan kuuloista pentuetta.
Paperittomuus rotukoiran kohdalla voi johtua monesta syystä, joista yksi on se, että kyseessä on ns. välipennut eli emä on saanut pentueen edellisestäkin juoksusta. Kennelliitto ei rekisteröi tällaisia pentuja, ja pentutehtaissa nartut pennutetaan jokaisesta juoksusta. Pentutehtaat ovat todellinen ilmiö ja todellinen riski, mutta onneksi paljon yleisempää on että paperittomuuteen on joku paljon lievempi syy.
Rotukoirien kohdalla pentutehtailua on myös paljastunut monet kerrat. Koiramme-lehdessä julkaistaan Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksiä ja näissä on ollut useamman kerran juttua kasvattajista jotka ovat paljastuneet tehtailijoiksi. Myös palkitut ja arvostetutkin kasvattajat ovat luisuneet pentutehtailuun, ja koiran rekisteröimisestä huolimatta ostajan on oltava varuillaan.
Miksi aina painotetaan että paperiton välipentueen pentu on vastuuton hankinta, mutta sivuutetaan se miten yhtälailla ne rekisteröidytkin pentueet rasittavat emää ja niistä pennun hankkiminen on aivan yhtä vastuutonta pentutehtailun tukemista ostajalta.
Paperittomuuteen on aina ikävä syy
Paperittomuus voi johtua monesta hyvin erilaisesta syystä. Paperittomien hankkijoita pelotellaan välillä turhankin paljon, että paperittomuus tarkoittaa pentutehtailua, välipentuja, puuttuvia pevisa-tutkimuksia tai kasvattajan rekisteröintikieltoa. Paperittomuus voi myös johtua siitä, ettei koirien myyjä yksinkertaisesti ole osannut rekisteröidä pentuja ja on todennut että myy pennut ilman rekisteripapereita. Aktiivisesti tietokonetta käyttävien voi olla vaikea ymmärtää, ettei kaikilla ole edes nettiä käytössään ja rotukoirakasvatusta ymmärtämättömän voi olla vaikea ymmärtää Kennelliitosta soittamalla saatuja ohjeita.
Väite jota kuulee myös on, ettei pentuja saa rekisteriin näyttely-/koe-/kilpailutuloksen puutteen vuoksi tai puuttuvien terveystutkimusten takia. Vaikka jotkut rodut vaativatkin rekisteröintiin esimerkiksi lonkkakuvaustuloksen ei näin ole kaikkien rotujen kohdalla. Useammankin rekisteröimättömän seurakoirapentueen myynti-ilmoituksessa on lukenut että ei papereita koska lonkkia ei ole tutkittu, ja kyseessä saattaa olla aivan yhtä hyvin tiedon puutteesta johtuva moka tai tietämättömien ostajien harhautus todellisesta syystä.
Pentujen myyjä joka ei tunne aktiivista koiraharrastusmaailmaa saattaa myös ajatella, ettei pentujen papereilla tee mitään, ja jättää sen vuoksi paperityöt tekemättä. Jotkut kuvittelevat että pentujen rekisteröiminen tarkoittaa kennelin perustamista ja jättää pennut rekisteröimättä ajatellen että kyseessä on vain yksi pentue. Toinen pelkää verottajan iskevän ja kolmas myy pennut tutuntutuille halpaan hintaan eikä halua nostaa hintoja rekisteröimällä pentuja.
Aika usein kyseessä on aivan yksinkertaisesti se, että pentujen teettäjällä on mukava narttu jolle haluaa pennut ja hänen tuttavallaan on miellyttävä uros ja toiselta koirista puuttuu rekisteripaperit. Koirat ovat tuttuja, perusterveitä ja niiden pentuja on kyselty lähipiiriin ja pentue päätetään teettää. Tietyissä roduissa paperittomia on hyvinkin paljon, ehkä parhaimpana esimerkkinä saksanpaimenkoirat. Paperittoman saksanpaimenkoiran pennutusta harkitseva löytää todennäköisesti lähipiiristään sopivan uroksen ja pentue päätetään teettää. Kyseessä saattaa sukupolvien ajan olla yksittäiset pentueet jokaiselle nartulle ja urokselle ilman mitään epämääräistä toimintaa.
Jokainen toki oman harkintansa mukaan pohtii mikä on hyväksyttävä syy millekkin, mutta ainakaan koirien huonosta kohtelusta tai koirien huonommuudesta ei automaattisesti paperittomuus kerro.
Sekarotuinen voi olla mitä tahansa & Sekarotuinen on persoonallinen
Viimeisenä yksi yleisin syy sekarotuisia vastaan ja niiden puolesta, saman kolikon kaksi puolta.
Sekarotuisten hankkijoita varoitellaan siitä, ettei pennusta ikinä tiedä millaiseksi se kasvaa. Onneksi pennun vanhemmista voi kuitenkin hyvin pitkälti päätellä minkä tyyppinen pennusta tulee, ja mikäli kaikki skenaariot periytyvistä ominaisuuksista eivät miellytä on mahdollista ottaa pentu jostain muusta yhdistelmästä. Vaikkei kaikkien ominaisuuksien periytyminen ole mitenkään yksiselitteistä tai yksinkertaista on olennaisimpien ominaisuuksien päättely kohtuullisen vaivatonta useimmissa tapauksissa. Mikäli molemmat vanhemmat ovat alle polvenkorkuisia seurakoiria on hyvin epätodennäköistä että pennusta kasvaa pikkuponin kokoinen jättiläinen ja päinvastoin. Mikäli vanhemmat ovat aktiivisia metsästyskoiria pennusta tuskin tulee ihanteellinen seurakoira kaupunkiin ja niin edelleen.
Sekarotuisten puollustajien kommentti persoonallisuudesta on ehkä hivenen lapsellinen ja naiivi. Sekarotuisista toki löytyy yksilöitä laidasta laitaan, mutta niin löytyy rotukoiristakin. Vaikka rotukoirien luonteestakin on olemassa rotumääritelmän mukainen ihanne, on rotujen sisällä valtavaa hajontaa. Myös ulkomuodollisesti rotukoirat eroavat jopa rotujen sisällä selvästi toisistaan, eivätkä rotukoirat ole huollisesta jalostuksesta huolimatta rotumääritelmän ihanteen klooneja.
Jokainen koira on oma persoonansa ja on paljon ominaisuuksia joiden periytymistä on miltei mahdoton ennustaa. Melkein kaikki koiraharrastajat ovat kuulleet tarinoita erittäin riistaviettisistä seurakoirista, metsällä toimimattomista metsästyskoirista, rotumääritelmästä huomattavasti ylikorkeiksi kasvaneista ja pieneksi jääneistä koirista ja monesta muusta tapauksesta jotka eivät käy järkeen vaikka miten tutustuu suvun koiriin.
Jos kaikkien ominaisuuksien periytyminen tunnettaisiin ja kasvattajilla olisi olemassa kristallipallot joilla ennustaa tulevien pentujen ominaisuudet olisi kasvattaminen aivan liian helppoa.
Ehdota kommentilla väitteitä jutun toista osaa varten.
Rescue / kodinvaihtaja / pentu?
Niin sekarotuinen, paperiton kuin rekisteröitykin koira voi olla pentutehtailun tulos. Sekarotuisten kohdalla varsinaista tehtailua on varmasti vähiten yksinkertaisesta syystä, paperittomilla ja paperillisilla puhdasrotuisilla on paremmat katteet myyntihinnoissa.
Koiraa hankkiessa kannattaa mennä tapaamaan jo ennen pennun hakua kasvattajaa hänen kotiinsa. Pentulaatikon äärellä jutellessa paljastuu hyvin pian onko kasvattaja asiallinen. Mikäli koirat vaikuttavat hyvinvoivilta, tilat ovat siistejä mutta asutun näköisiä ja kasvattaja on johdonmukainen puheissaan ovat asiat todennäköisesti hyvin. Mikäli kasvattaja ei halua, että pentuja tullaan katsomaan tai välttelee muuten kysymyksiä on syytä epäillä että kasvattajalla on jotain salattavaa. Omaa maalaisjärkeä kannattaa kuunnella, ja tarvittaessa kysyä kokeneemmalta koiraihmiseltä neuvoja pentutehtailun tunnistamiseksi. Hälytyskellojen soidessa kannattaa kaikessa rauhassa jäädä odottelemaan seuraavaa sopivan kuuloista pentuetta.
Paperittomuus rotukoiran kohdalla voi johtua monesta syystä, joista yksi on se, että kyseessä on ns. välipennut eli emä on saanut pentueen edellisestäkin juoksusta. Kennelliitto ei rekisteröi tällaisia pentuja, ja pentutehtaissa nartut pennutetaan jokaisesta juoksusta. Pentutehtaat ovat todellinen ilmiö ja todellinen riski, mutta onneksi paljon yleisempää on että paperittomuuteen on joku paljon lievempi syy.
Rotukoirien kohdalla pentutehtailua on myös paljastunut monet kerrat. Koiramme-lehdessä julkaistaan Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksiä ja näissä on ollut useamman kerran juttua kasvattajista jotka ovat paljastuneet tehtailijoiksi. Myös palkitut ja arvostetutkin kasvattajat ovat luisuneet pentutehtailuun, ja koiran rekisteröimisestä huolimatta ostajan on oltava varuillaan.
 |
| © Kia Kursi |
Paperittomuuteen on aina ikävä syy
Paperittomuus voi johtua monesta hyvin erilaisesta syystä. Paperittomien hankkijoita pelotellaan välillä turhankin paljon, että paperittomuus tarkoittaa pentutehtailua, välipentuja, puuttuvia pevisa-tutkimuksia tai kasvattajan rekisteröintikieltoa. Paperittomuus voi myös johtua siitä, ettei koirien myyjä yksinkertaisesti ole osannut rekisteröidä pentuja ja on todennut että myy pennut ilman rekisteripapereita. Aktiivisesti tietokonetta käyttävien voi olla vaikea ymmärtää, ettei kaikilla ole edes nettiä käytössään ja rotukoirakasvatusta ymmärtämättömän voi olla vaikea ymmärtää Kennelliitosta soittamalla saatuja ohjeita.
Väite jota kuulee myös on, ettei pentuja saa rekisteriin näyttely-/koe-/kilpailutuloksen puutteen vuoksi tai puuttuvien terveystutkimusten takia. Vaikka jotkut rodut vaativatkin rekisteröintiin esimerkiksi lonkkakuvaustuloksen ei näin ole kaikkien rotujen kohdalla. Useammankin rekisteröimättömän seurakoirapentueen myynti-ilmoituksessa on lukenut että ei papereita koska lonkkia ei ole tutkittu, ja kyseessä saattaa olla aivan yhtä hyvin tiedon puutteesta johtuva moka tai tietämättömien ostajien harhautus todellisesta syystä.
Pentujen myyjä joka ei tunne aktiivista koiraharrastusmaailmaa saattaa myös ajatella, ettei pentujen papereilla tee mitään, ja jättää sen vuoksi paperityöt tekemättä. Jotkut kuvittelevat että pentujen rekisteröiminen tarkoittaa kennelin perustamista ja jättää pennut rekisteröimättä ajatellen että kyseessä on vain yksi pentue. Toinen pelkää verottajan iskevän ja kolmas myy pennut tutuntutuille halpaan hintaan eikä halua nostaa hintoja rekisteröimällä pentuja.
Aika usein kyseessä on aivan yksinkertaisesti se, että pentujen teettäjällä on mukava narttu jolle haluaa pennut ja hänen tuttavallaan on miellyttävä uros ja toiselta koirista puuttuu rekisteripaperit. Koirat ovat tuttuja, perusterveitä ja niiden pentuja on kyselty lähipiiriin ja pentue päätetään teettää. Tietyissä roduissa paperittomia on hyvinkin paljon, ehkä parhaimpana esimerkkinä saksanpaimenkoirat. Paperittoman saksanpaimenkoiran pennutusta harkitseva löytää todennäköisesti lähipiiristään sopivan uroksen ja pentue päätetään teettää. Kyseessä saattaa sukupolvien ajan olla yksittäiset pentueet jokaiselle nartulle ja urokselle ilman mitään epämääräistä toimintaa.
Jokainen toki oman harkintansa mukaan pohtii mikä on hyväksyttävä syy millekkin, mutta ainakaan koirien huonosta kohtelusta tai koirien huonommuudesta ei automaattisesti paperittomuus kerro.
 |
| © Netta Nikkanen |
Sekarotuinen voi olla mitä tahansa & Sekarotuinen on persoonallinen
Viimeisenä yksi yleisin syy sekarotuisia vastaan ja niiden puolesta, saman kolikon kaksi puolta.
Sekarotuisten hankkijoita varoitellaan siitä, ettei pennusta ikinä tiedä millaiseksi se kasvaa. Onneksi pennun vanhemmista voi kuitenkin hyvin pitkälti päätellä minkä tyyppinen pennusta tulee, ja mikäli kaikki skenaariot periytyvistä ominaisuuksista eivät miellytä on mahdollista ottaa pentu jostain muusta yhdistelmästä. Vaikkei kaikkien ominaisuuksien periytyminen ole mitenkään yksiselitteistä tai yksinkertaista on olennaisimpien ominaisuuksien päättely kohtuullisen vaivatonta useimmissa tapauksissa. Mikäli molemmat vanhemmat ovat alle polvenkorkuisia seurakoiria on hyvin epätodennäköistä että pennusta kasvaa pikkuponin kokoinen jättiläinen ja päinvastoin. Mikäli vanhemmat ovat aktiivisia metsästyskoiria pennusta tuskin tulee ihanteellinen seurakoira kaupunkiin ja niin edelleen.
Sekarotuisten puollustajien kommentti persoonallisuudesta on ehkä hivenen lapsellinen ja naiivi. Sekarotuisista toki löytyy yksilöitä laidasta laitaan, mutta niin löytyy rotukoiristakin. Vaikka rotukoirien luonteestakin on olemassa rotumääritelmän mukainen ihanne, on rotujen sisällä valtavaa hajontaa. Myös ulkomuodollisesti rotukoirat eroavat jopa rotujen sisällä selvästi toisistaan, eivätkä rotukoirat ole huollisesta jalostuksesta huolimatta rotumääritelmän ihanteen klooneja.
Jokainen koira on oma persoonansa ja on paljon ominaisuuksia joiden periytymistä on miltei mahdoton ennustaa. Melkein kaikki koiraharrastajat ovat kuulleet tarinoita erittäin riistaviettisistä seurakoirista, metsällä toimimattomista metsästyskoirista, rotumääritelmästä huomattavasti ylikorkeiksi kasvaneista ja pieneksi jääneistä koirista ja monesta muusta tapauksesta jotka eivät käy järkeen vaikka miten tutustuu suvun koiriin.
Jos kaikkien ominaisuuksien periytyminen tunnettaisiin ja kasvattajilla olisi olemassa kristallipallot joilla ennustaa tulevien pentujen ominaisuudet olisi kasvattaminen aivan liian helppoa.
---
Ehdota kommentilla väitteitä jutun toista osaa varten.
Rescue / kodinvaihtaja / pentu?
Rescue ulkomailta on tremdi. Suomessa ei ole sopivia sekarotuisia. Kodinvaihtsjat ja rescuet ovat aina. Arvaamattomia, jopa vaarallisia. Siinä nuo, jotka ehkä osittain ovat tottakin:D
VastaaPoistaKiitos näistä, eiköhän nämä(kin) tule käsittelyyn seuraavassa osassa. :)
Poista- Dora
Miellyttävän asiallisia ja kiinnostavia tekstejä! Erittäin hyvä blogi. :)
VastaaPoistaVäittämä: Rescue-toiminta ei auta kulkukoiria laajemmassa mittakaavassa ja on siten väärä ratkaisu ongelmaan.
Kiitos paljon kehuista ja kiitos erittäin mielenkiintoisesta väittämästä. Katsotaanko mahtuuko tuon väitteen purku kakkososaan vai nostanko sen kokonaan omaksi jutukseen, on nimittäin niin kiinnostava ja monitahoinen väite.
Poista- Dora
Hienoja kuvia! Minkälainen kuvauskalusto sulta löytyy? Olen itse etsimässä kameraan uutta putkea ja olisi kiva saada inspistä.
VastaaPoistaKiitos kuvaajien puolesta. Kuvat tosiaan eivät ole itse ottamiani, joten en osaa tarkempia tietoja kuvauskaluistoista antaa. Olen saanut eri koiraharrastajilta kuvia käyttööni ja olen erittäin kiitollinen siitä, on nimittäin niin taitavia kuvaajia ja laadukkaita kuvia. :) Itse keskityn kirjoittamiseen, ja oma ainut kamerani on tällähetkellä kivikautisen nokian kännykkäkamera josta ei paljoa materiaalia blogiin irtoa.
Poista- Dora
seropin oletettavista vanhemmista voi päätellä tietty jotain. no 85% tapauksista emä taitaa olla se, joka on myös ilmoituksessa väitetty olevan. mutta isähän voi olla kuka tahansa. siitä ei ole pätevää näyttöä, mustaa valkoisella. silloin voidaan myös vain arvuutella pentujen tulevasta koosta, roduista, luonteesta ja myös siitä terveydestä. seropin ostaminen on kyllä sama kuin ostaisi sian säkissä.
VastaaPoistaPahoittelen että vastaaminen kesti näin kauan!
PoistaAina kun hankitaan koira jonka polveutumista ei ole varmistettu on olemassa riski, että koiran vanhemmat eivät ole ne mitä niiden sanotaan olevan. Myös rekisteröityjen rotukoirien polveutumisia on vääristelty, ja ilmoitettu pentueen isäksi eri koira kuin se todellisuudessa on ollut.
Valitettavasti rekisteröintipaperitkaan eivät siis ole 100% tae koiran vanhemmista. Epärehellisiä ihmisiä on aina, myös koirankasvattajien joukossa. Sekarotuisen kanssa toki vanhempien tietojen vääristely on helpompaa, kun pennunottajilla ei ole koiranettiä tai vastaavaa apunaan.
Kokenut koiraihminen näkee kyllä luovutusikäisestä pennusta, mikäli se on jostain aivan päinvastaisesta yhdistelmästä kuin mitä sen on sanottu olevan. Chihu-papillon mixinä on paha myydä tanskandogin ja leonbergin pentua jos ostajalla on yhtään kokemusta tai maalaisjärkeä. Ikäviä tilanteita sattuukin sitten yleensä niiden ensikoiran hankkijoiden kanssa, joilla ei vielä ole sitä tietotaitoa, että tunnistaisi tämmöiset asiat ajoissa.
Ongelmallisia ovat myös rodut jotka ovat hyvin saman näköisiä, mutta aivan erilaisia luonteiltaan, vaikkapa jotkut lempeät jättiläiset (landseer, nöffi, leonbergi) ja laumanvartijarodut, jotka periaatteessa voisivat periyttää hyvinkin samantyyppisiä ulkonäöllisiä ominaisuuksia, mutta joiden periyttämä luonne eroaa paljon. Tällaiset huijaukset ovat kaikkein ikävimpiä.
Koiran ostamisessa on aina valtavasti riskejä, ja tietyt niistä korostuvat erityisesti sekarotuisten kohdalla. Onneksi kuitenkin maalaisjärjellä, kokemuksella ja kokeneempien ihmisten neuvoilla pääsee pitkälle.
- Dora