tiistai 3. helmikuuta 2015

Pään sisällä

Kaikkea sitä ihminen ehtiikin pohtimaan. Ja ehtii pohtimaan niin paljon, ettei pääse mihinkään lopputulemaan, eikä edes osaa pukea keskeneräistä ajatusprosessia sanoiksikaan. Aamuisten paint-taiteilujen avulla kuitenkin jotain osviittaa siitä, millaisia asioita olen viime aikoina(kin) pyöritellyt päässäni. Perusjuttuja kouluttamisesta, opettamisesta ja oppimisesta, perusjuttujen syventämistä ja soveltamista. Niiden näkymistä ja vaikutusta jokapäiväisessä elämässä.



Pohjalla halu ja kyky, joiden päälle voidaan rakentaa tekniikka. Halu on motivaatiota, paloa työskentelylle, tavoitteita. Kyky on mahdollisuuksia, potentiaalia, luontaisia(kin) edellytyksiä joista pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Tekniikka on lajiharjoittelua, hiotaa, yksityiskohtaista opettamista ja mahdollista rakentaa vain tukevalle pohjalle. Jokaista osa-aluetta voi työstää, ja täytyy työstää jos haluaa tuloksia. 









Miten positiivinen vahvistaminen toimii? Mitkä tekijät vaikuttavat sen toimintaan? Pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, mutta käytännössä joskus hyvinkin haastavaa. Miten saadaan ajoitus toimimaan? Mikä on hyvä kriteeri kuhunkin tilanteeseen, kuinka pienissä paloissa kriteeriä tulisi nostaa? Kuinka usein vahvistetaan käytöstä, kuinka usein palkataan? Mikä on paras ja tehokkain tapa edetä vaiheesta toiseen? 



Otsikko kuvastaa sisältöä hyvin. Sekavuus, keskeneräisyys ja loogisen lopun puuttuminen.

Hyviä pohdiskeluhetkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti