Mitä käy koiraharrastukselle? Koira-alan tulevat ammattilaiset

Nuorissa harrastajissa on tulevaisuus, sitä monesti muistutellaan. Keskustelu koiraharrastajien tulevaisuudesta tuntuu kuitenkin usein kääntyvän moittimiseksi; milloin talkootyön karsastamisen ja milloin diginatiivien tuloskeskeisyyden vuoksi. On mahdotonta sanoa, miltä koiraharrastus ja -harrastajien tulevaisuus näyttää, mutta muutoksen tuulet puhaltavat. Koiraharrastus on muuttunut valtavasti vuosikymmenten aikana. Oli aika, kun koirat olivat ensisijaisesti apuna työssä ja harrastuksissa, nykyään koirat ovat yhä useamman työ ja ensisijainen harrastus. Valikoimaa harrastuslajeissa on yhä enemmän, ja toiminta on pirstaloitunut lukuisten eri yhdistysten ja yksityisten toimijoiden alaisuuteen. Ennen koiraharrastajia oli vähemmän, mutta yhteisö oli tiiviimpi. Yhdistykset edustivat kaikkia koiraihmisiä ja saman seuran toimintaan osallistui niin näyttelyiden, palveluskoiralajien kuin metsästyksenkin harrastajia. Aikana jona harrastajia oli vähemmän, toimintaan pääsi helposti mukaan vain saapumalla paikalle avoimiin koulutuksiin. Nykyään yhä useampi, etenkin aloitteleva, harrastaja tuskailee jo sen kanssa, että minne seuraan liittyä ja miten päästä toimintaan mukaan, kun kiinnostusta on enemmän kuin resursseja. Yksityisten kouluttajien suosion kasvamisen myötä yhteisön merkitys on alkanut laskemaan. Koiran kanssa on helppo harrastaa koirakouluissa, eikä muiden koiraharrastajien kanssa tule välttämättä juteltua omien treenien ulkopuolella. Talkoot eivät enää vedä harrastajia puhaltamaan yhteiseen hiileen sateessa ja paisteessa, vaan koiran kanssa harrastaminen aikataulutetaan nettikaupassa klikkaamalla. Yksityisten kouluttajien etuna on tasaisempi taso, matalampi kynnys toimintaan osallistumiselle ja helpompi saavutettavuus. Yrittäjä palvelee asiakasta, kun taas yhdistyksessä vapaaehtoiset tekevät yhdistystyötä kaiken muun ohessa. On kuitenkin selvä, että kun ihmisten kohtaamiset rotu- ja lajirajojen yli vähenevät, jää moni tietotaito siirtymättä eteenpäin. Oppimisen kannalta tärkeä kyseenalaistaminen jää ehkä vähemmäksi, kun toimii vain samanmielisten kesken omassa kuplassaan. Toisaalta samaan aikaan eri toimijoiden profiloituminen yhä pienempiin koiraharrastuksen palasiin on tuonut Suomeen huippuosaamista, joka ei olisi mahdollista, jos yritettäisiin palvella kaikkia kaikessa. Kokemattomien koiraharrastajien haasteena on se, että harrastajalla ei ole vielä kokemuksen tuomaa kriittistä silmää saamaansa koulutukseen ja neuvoihin. Ensimmäistä neuvojaa on helppo uskoa, sadannen neuvojan neuvot menevät jo hyvin vahvan suodattimen läpi. Myös tutustuminen kattavasti useisiin eri lajeihin on nykyään vaikeampaa, koska kennelala on pirstaloitunut. On harmillista kuulla, että ensimmäistä kertaa koiraharrastuksista kiinnostuva turhautuu, kun tarjontaa on niin paljon, että aloitteleva eksyy siihen suohon. Yrittäjien suuntaan kuitenkin iso hatunnosto, on mukavaa nähdä valikoimassa tutustumiskursseja, jotka sopivat aivan aloitteleville koiraharrastajille ikkunaksi tähän hienoon harrastukseen. Tämän päivän tietämys on tehnyt koiraharrastuksesta ehkä turhankin vaikeaa. On hienoa, että lisääntynyt tieto näkyy yhä edistyneempinä koulutusmetodeina, mutta samaan aikaan on harmillista, että ns. riviharrastajat eivät enää uskalla neuvoa kokemattomampia. Ennen oli luonnollista, että aktiiviharrastajat neuvoivat kokemattomampia, jotka neuvoivat aloittelijoita. Nykyään yhä harvempi harrastaja pääsee oppimaan muita neuvomalla. Kouluttaminen on tietysti suuri vastuu, mutta sen lisäksi se pitäisi nähdä suurena mahdollisuutena. Kenelläkään ei ole mahdollisuutta pitää määräänsä enempää koiria, mutta muita kouluttamalla pääsee oppimaan muidenkin koirilta. Nuoret harrastajat, jotka ovat syntyneet maailmaan, jossa jokainen työ vaatii kolmen vuoden opiskelun ja tittelin ovat usein ujoja jakamaan omaa tietämystään. Nöyryys ja ymmärrys oman tietämyksen rajallisuudesta on hyväksi, mutta jos jätämme neuvomisen vain guruille, kuka meitä neuvoo kahdenkymmenen vuoden päästä?

Koira-alan ammattilaiseksi oppii tekemällä

Samaan aikaan näiden muutosten kanssa on kuitenkin tapahtunut huima kiinnostuksen nousu koira-alan opinnoissa. On uskottava, että osittain se massa, joka näyttäytyy talkootöitä vieroksuvina harrastajina, hakeutuu samaan aikaan opiskelemaan koirista työtään. Itse törmäsin eläintenhoitajaopinnoissani moneen, joka haaveili koirista ja kouluttamisesta ammattina. Yhdelläkään heistä ei tainnut olla aiempaa kokemusta kouluttamisesta. Haluaisin rohkaista jokaista kouluttamisesta haaveilevaa aloittamaan jo nyt. Kokemusta voi kartuttaa helposti vaikka toimimalla kokeneemman kouluttajan apuna. Oppimisen aloittamista ei kannata lykätä siihen, että on muodollisesti pätevä. Jos haaveena on koiriin liittyvä työ, kannattaa hyödyntää jokainen mahdollisuus oppia koirista. Virallisista opinnoista saa paljon hyötyä, mutta sen lisäksi on niin paljon muitakin mahdollisuuksia oppia. Klinikkaeläintenhoitajana hyötyy takuulla, jos on opetellut koirien käsittelyä vaikka hoitamalla tuttujen koirien turkkeja tai leikkaamalla kynsiä. Koirahierojaksi opiskellessa on takuulla kiitollinen siitä, että on tutustunut koirien kehonhallintaan agilityn parissa. Koiran kouluttamisessa kaikille herkuille ja leluille nyrpistelevä shiba voi olla se kaikkein opettavaisin kohtaaminen. Sen lisäksi, että käytännössä viettää mahdollisimman paljon aikaa koirien parissa, kannattaa opiskella myös teoriaa itsenäisesti. Kirjastoissa on kirjoja, suosittelen lainaamaan ne kaikki ja lukemaan niitä, kunnes osaa itse sanoa mikä niistä on hyvä ja miksi. Suosittelen lainaamaan jopa niitä 70-luvun kauhistuksia, joissa koiraa kehotetaan kohtelemaan suorastaan väkivaltaisesti. En siksi, että kukaan enää niitä neuvoja tänä päivänä alkaisi noudattaa, vaan jotta muodostuisi mahdollisimman kattava kuva myös koiraharrastuksen historiasta. Koira- ja eläinalan koulutus on vielä kovin hajanaista ja vaihtelevan tasoista. Sen lisäksi mikään tutkinto ikinä ei voi antaa kenellekään valmista ammattitaitoa. Koulutus antaa valmiuden jatkaa oppimista työelämässä, ei suinkaan ole päätös oppimiselle. Aina on mahdollisuus oppia lisää, jos on vain siihen valmis. Aina voi kysellä, kyseenalaistaa ja keskustella. Tulevaisuuden työelämä näyttäytyy kovin epävarmana. Todennäköisesti tulevaisuudessa on enemmän ihmisiä, joiden tulot kasaantuvat monista eri lähteistä. Koira-alan ammattilainen voi olla vaikkapa päivällä koirahieroja, illalla kouluttaja ja viikonloppuisin valokuvaaja. Joku toinen saa elantonsa kokonaan tekemällä videoita koiristaan, kolmas pyörittää eläinkauppaa ja neljännellä on hoitola ja ongelmakoirakoulutusta. Alasta kiinnostuneiden nuorten kannattaa ehdottomasti opetella monipuolisesti eri taitoja jo tulevaisuuden työmahdollisuuksien maksimoimiseksi. Vaatii hurjasti rohkeutta lähteä opettelemaan asioita kokeilemalla, mutta koira- ja eläinalalla on vielä valtavasti töitä, joihin ei ole mitään oikeasti osuvaa koulutusta. Tämä rohkeuden puute nähdään usein laiskuutena ja saamattomuutena. On kuitenkin huomattava, että tänä päivänä on vaikeampi olla ihan puhtaasti amatööri, kun kaikki maailman huippuosaaminen on vain klikkauksen päässä. Toivoisin jokaiselle nuorelle rohkeutta uskaltaa aloittaa, sillä se rohkeus yhdistettynä aitoon kiinnostukseen vie pitkälle.

Koirankasvatuksen haasteet tulevaisuudessa

Nuoret koiraharrastajat ovat tietysti myös koirankasvatuksen tulevaisuus. Kasvattaminen on luonnollinen jatkumo myös tulevaisuudessa monen harrastukselle ja elämäntavalle. Koirien kasvattamisen apuna on nykyään paljon hienoja työkaluja, ja globalisoituminen näkyy myös kasvatustyössä. Koirien sukutaulut, terveystiedot ja tulokset ovat helposti löydettävissä ja netissä on helppo verkostoitua yli maarajojen. Lentolippuja saa ennätyshalvalla ja nuorten kielitaito on erinomaista ja mahdollistaa sekin rotuun ja rodun harrastajiin ja kasvattajiin tutustumisen paremmin kuin koskaan ennen. Kaikesta tästä huolimatta moni näkee koirankasvatuksen tulevaisuuden synkkänä. Terveystutkimukset ovat helposti saatavilla ja ne tuottavat helposti mitattavaa dataa, johon on helppo perehtyä. Diginatiivi vääntää lonkkatuloksista hienot diagrammit ja laskeskelee prosentteja, googlettaa ulkomaalaisia geenitutkimustuloksia ja kirjaa niitä itselleen ylös. On helppo luulla, että tuntee suvun terveystilanteen, kun tuntee suvun terveystulokset kahdeksanteen polveen saakka. Koirien sairauksista ja vaivoista moni on hankalasti tutkittavissa ja mitattavissa. Monet sairaudet jäävät nykytiedollakin diagnosoimatta luotettavasti. Epilepsia voi olla todellisuudessa myrkytys tai aivokasvain. Terve koira voikin olla epileptikko, joka on saanut elämänsä ainoat kohtaukset omistajien ollessa poissa. Koiran suolistovaivoja ei voida laittaa yksiselitteiseen asteikkoon, allergiaa ei voida ilmentää kirjaimin. Monet vaivat, jotka heikentävät koiran elämänlaatua ovat hankalia todentaa ja tallentaa tiedoksi muille. Lisäksi jokaisen käsitys avoimuudesta on erilainen. Toinen tiedottaa kasvattinsa päivän mittaisesta ripulista ruokaa vaihtaessa, toinen kuittaa vanhuuden epämääräisen oireilun vanhuudeksi; normaaliksi osaksi koiran elämää, eikä kerro siitä muutoin kuin suoraan kysyttäessä. On turhauttavaa todeta, että kasvattamiseen liittyy aina valtavia riskejä. On turhauttavaa myöntää edes itselleen, että kasvattien suvussa voi olla paljon vikoja ja sairauksia, joista itse ei ole tietoinen. On suorastaan epäreilua, että kaikkien terveystulosten huolellisen syynäämisen jälkeen, kaiken työn vesittää jostain periytyvä vakava sairaus. Jos alkaa ajattelemaan riskejä liikaa, ei uskalla koskaan kasvattaa. On helpompi keskittyä minimoimaan niitä riskejä, joihin voi vaikuttaa. Ennen terveystutkimusten yleistymistä oli pakko luottaa enemmän omiin ja luotettavien ihmisten havaintoihin. Terveyttä piti analysoida koiraa nähdessä ja koskiessa. Muiden kasvattajien koirista piti kysellä ja niitä piti tavata henkilökohtaisesti. Tämän pitäisi olla yhä edelleen kasvattamisen ytimessä. Tutkimukset ja tilastot ovat erittäin hyödyllinen apuväline kasvattamiselle, mutta koiraa näkemättä ei pitäisi tehdä mitään johtopäätöksiä. Jokainen pidempään harrastanut tietänee koiran, jonka harrastustulokset kertovat paljon enemmän ohjaajan sisukkuudesta ja periksiantamattomuudesta kuin koiran luonteesta. Luustokuvia lausutaan välillä niin päin mäntyä, että paneeli muuttaa tuloksia monta pykälää. KoiraNet ei kuitenkaan kerro meille, onko koiran ohjaaja vain harvinaisen lahjakas ja jääräpää, vai onko koiran koulutettavuus oikeasti erinomainen. KoiraNet ei kerro meille, onko lonkkatuloksissa kyseessä se inhimillinen virhe, jonka vuoksi lonkkamaljaton koira on lausuttu A-lonkkaiseksi. Saatavissa olevan datan myötä on helpompi kasvattaa ilman omaa silmää ja näkemystä kasvatustyölle. On helppo tavoitella ulkonäköä, käyttöominaisuuksia ja terveyttä ja pyrkiä tavoitteeseen jalostamalla dataa tulkitsemalla. Varmasti näin saadaan aikaiseksi myös loistavia yhdistelmiä ja loistavia koiria. Jos kuitenkin halutaan myös jalostaa, eikä vain kasvattaa muutamaa pentuetta, on pakko käyttää muitakin koiria kuin niitä jotka näyttävät tilastoissa huippukoirilta. Siinä vaiheessa, kun jalostuskoiria etsitään muualta kuin tunnetuista suvuista nousee esiin koirien henkilökohtaisen tuntemisen ja tarkastelun merkitys. Yksittäinen terveeksi tutkittu ja näyttelyissä palkittu koira tuntemattomasta suvusta voi olla periyttäjänä ihan mitä tahansa. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että parinkymmenen vuoden päästä näitä mysteerikoiria (suvussa ei juuri terveystuloksia) on todennäköisesti vähemmän. Valistustyön ansiosta yhä useampi maallikko kotikoiran omistaja haluaa tutkituttaa koiransa. Odottamalla, että kaikissa roduissa herätään terveystutkimuksiin, tapetaan monet rodut sukupuuttoon. Rotujen geenipooli kapenee liiaksi, jos tilastojen nimeen vannovat kasvattajat karsastavat mysteerikoiria ja -sukuja. Sama pätee tietysti myös toiseen suuntaan. Nuorilla harrastajilla on loistavia keinoja verkostoitua erityisesti samanmielisten (nuorten) harrastajien kanssa. Pikaviestimissä on helppo jutella koirista ja kasvatuksesta ja jakaa omia ajatuksiaan. Verkostoituminen myös niihin pitkän linjan kasvattajiin olisi äärimmäisen tärkeää. Tietotaitoa, jota ei mistään netistä löydä, voi löytyä vaikkapa terveystutkimuksia väheksyvän “väärän linjan” kasvattajalta, josta on ollut alkuun erittäin negatiivinen kuva. Joskus voi tulla tilanne eteen, jossa järkevintä uutta verta omiin linjoihin toisi juuri sen “vanhan jäärän” koirat. Siinä vaiheessa on kiitollinen, jos on tutustunut myös siihen osaan rodusta, joka ei ole lähinnä omaa ideaalia, ja myös siihen kasvattajaan jota ei tavoita Facebookissa parin minuutin viiveellä.

Linda Haapaniemen muistolle,

sinä olit se koiraharrastuksen tulevaisuus, joka kaikkien olisi pitänyt nähdä

Muotiblogi-ilmiö

Innostus bloggaamiseen on ollut viimeaikoina kovin vaihtelevaa. Mielenkiintoisia postausideoita olisi kilometrin mittaisen listan verran, muttei mikään kuitenkaan innosta niin paljon, että saisin kuitenkaan tekstejä kirjoitettua valmiiksi. Koiraharrastus on muuten tuntunut taas hyvin antoisalta ja en edes itse hetkeen ymmärtänyt mistä tämä innostuksen väheneminen voisi johtua.

Se johtuu muotiblogi-ilmiöstä. Ainakin osittain.

Löysin muotiblogit varmaan joskus vuoden 2008 kieppeillä, aikaan kun niistä tuli pikkuhiljaa suositumpia ja seuratumpia. Silloin blogeja alkoi ilmestymään lisää ja blogejen yleinen taso parani huimaa tahtia, tekstit kirjoitettiin omalla nimellä ja kuvissa näkyi kasvot. Blogien suosion alkaessa kasvaa huimaa tahtia myös markkinoijat kiinnostuivat niistä. Yhtäkkiä käytettävissä olikin täysin uusi kanava, jolla pystyi tavoittamaan jopa tuhansittain kohderyhmään kuuluvia lukijoita.

Suosituimmissa blogeissa alkoi esiintyä yhä useammin uusia ja ah niin ihania ripsivärejä ja muita maailmaa mullistavia keksintöjä. Parin kympin lahjakortilla ketjuliikkeeseen sai bloggaajan jo kirjoittamaan aiheesta useamman otteeseen, saati sitten "ilmaisella" lounaalla ja "goodie bagillä". Uusien lukijoiden tavoittelu oli paikoittain jopa epätoivoista, enkä usko yleistyneiden sponsorointejen olevan vähäisin syy asiaan.

Muotiblogien lukijat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa kyllästymään jatkuvaan hehkutukseen mitä erilaisimmista tuotteista. Blogien alkuperäinen idea jäi sponsoreiden lahjojen alle, ja lukijat alkoivat suhtautumaan skeptisemmin tuotteiden kehumiseen. Lienee kävijöiden katoamisen syytä, että useimmat muutaman vuoden sisään vähensivät kovalla kädellä sponsoroitujen postausten määrää ja keskittyivät jälleen alkuperäisen idean mukaisen sisällön tuottamiseen.

Tänä päivänä muoti- ja lifestyleblogeista on tullut jopa joidenkin työtä ja yhteistyöt ovat paljon muutakin kuin ilmaisia ripsivärejä. Suomen suosituimmat bloggaajat saavat mainoksista ja mainostamisesta rahaa ja huomattavan arvokkaita etuja, ja hyvä niin. Olen aidosti iloinen, että bloggaajat ovat itse oppineet arvostamaan omaa työtään ja sen arvoa markkinoijien silmissä. Nykyään myös lukijat ovat varmasti pääosin tyytyväisempiä kuin ennen, kun laadukkaat blogit keskittyvät kaikkein eniten aivan oman sisällön tuottamiseen ja yhteistyöstä kertovat jutut on usein kategorisoitu selvästi erilleen.

Koirablogeissa ja ylipäätään muissa eläinblogeissa eletään nyt samaa aikaa kuin muotiblogeissa vuosia sitten. Ensimmäisiä yhteistyösopimuksia on solmittu ja yhä useamman blogissa viliseekin mainoksia, tuotetestauksia ja sponsoroituja arvontoja. Olen iloinen niin bloggaajien kuin markkinoijienkin puolesta, että tällaisia siltoja on nyt rakennettu, mutta inhoan nähdä, miten koirablogeissa tehdään kaikki ne samat virheet kuin muotiblogeissakin tehtiin.

Lukiessani satojen sanojen mittaista ylistystä tuotteesta joka on kaupan hyllyssä parin euron arvoinen en voi olla vilpittömästi iloinen kenenkään puolesta. En voi olla pohtimatta, kuinka röyhkeitä sopimukset mahtavatkaan olla. Enkä etenkään uskalla luottaa kovinkaan moneen tuotearvosteluun. Kuka aivan oikeasti kehtaisi ensimmäisen "ilmaisen" tuotteen/palvelun haukkua pystyyn, vaikka aihetta olisi, Kenelle ei kelpaisi pieni sponsorointi tähän harrastukseen, miksi siis astua jonkun varpaille ja sössiä kaikki.

Uskon, että parin vuoden päästä myös eläinaiheista bloggaavat suhtautuvat ammattimaisemmin erilaisiin yhteistyötarjouksiin. Tämänhetkinen tilanne on todennäköisesti melko pian ohi, kun blogien käyttö markkinoinnissa yleistyy ja arkipäivistyy. Jokainen blogia pitävä voi kuitenkin jo nyt pohtia, miten toivoo bloginsa kehittyvän tulevaisuudessa nimenomaan markkinointikanavana. Joku päivä suomen suosituimmat koirabloggaajat ovat takuulla tilanteessa, jossa nappulasäkin tyhjenemistä tai remmin katkeamista ei pidä stressata, eikä edes seuraavan harrastuskauden maksuja. Hyvä niin!

Oman blogini sivussa on ollut blogin elinaikana tasan yksi banneri, Katiskan. Sen kautta olisin saattanut saada jotain pientä tuloa, mikäli joku olisi tehnyt ostoksia mentyään Katiskaan blogini linkin kautta. Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, että uskon täysin Katiskaan ja sen tekijöiden osaamiseen, sekä suosittelen sivuston lukemista mikäli on kiinnostusta oppia uutta koirien ruokinnasta. Banneri oli myös täysin oma ideani ja en missään vaiheessa kokenut tarpeelliseksi mainostaa Katiskaa yhtään sen enempää, sillä en halua muuttaa blogini sisältöä mainospuheiksi.

Mikäli bloggaamisen muuttaminen harrastuksesta (osa-aika)työksi kiinnostaa suosittelen kaivelemaan netistä kokemuksia aiheeseen liittyen. Verohallinnon sivuilla on infoa verotuksesta ja jos asiat tuntuvat monimutkaiselta on olemassa esimerkiksi Ukko.fi palvelu joka tarjoaa myös bloggaajille laskutuspalvelua, joka säästää monelta vaivalta.

Ja ei, Ukko.fin mainitseminen ei ole maksettu mainos, vaan mielestäni yksi parhaimpia ideoita pitkään aikaan ja siksi maininnan arvoinen.

Koirakauppaa

Netin ihmeellinen maailma ei koskaan petä, aina löytyy jotain ihasteltavaa, kauhisteltavaa tai kummasteltavaa. Nyt keskitytään jälkimmäiseen ja puhutaan hieman rahasta.

Tori.fi on noussut yhdeksi suosituimmaksi kauppapalstaksi Suomessa. Sivustolla on myös paljon ilmoituksia koirista, niin aikuisista kodinvaihtajista kuin pennuistakin. Sivusto on myös säännöillään ottanut kantaa tietoisesti tai tiedostamatta koiramaailman toimintaan. Tori.fin säännöissä on määritelty myytävien koirien minimiluovutusikä Kennelliiton suosituksen mukaisesti seitsemään viikkoon, sekä kielletty typistettyjen koirien myyminen poikkeuksetta. Nämä ovat varmaan sääntöjä, jotka miellyttävät valtaosaa koiraharrastajista. 

Sen sijaan kummastusta aiheuttaa muiden kuin Kennelliiton hyväksymien rotukoirien myymisen/ostamisen kielto. Facebookin keskustelujen perusteella kohteena ovat olleet etenkin pitbull-tyyppiset koirat, sekä erilaiset koirasusisekoitukset. Jokainen voi itse pohtia syytä tälle kiellolle, tai tiedustella asiaa Torin asiakaspalvelusta, mutta itseäni se ainakin mietityttää. Kennelliitto on hyväksynyt viimeaikoina useita uusia rotuja joita on jo harrastettu ja kasvatettu ennen Kennelliiton hyväksyntää. Mikä on muuttunut niin radikaalisti siinä muutaman vuoden aikana, että pentujen myyminen aikaisemmin olisi jollain tavalla kyseenalaista? Torissa kuitenkin myydään ja ostetaan sekarotuisia koiria, joten kyseessä ei voi olla vain Kennelliiton ylläpitämien rekistereiden tuoma varmuus periytymisestä tms.

Kaikkein eniten jäin kuitenkin pohtimaan sääntöjen kohtaa rotukoirien pentujen hinnoittelusta. Säännöissä kerrotaan, että Tori ei pääsääntöisesti julkaise ilmoituksia eläinten hyvinvointia ajatellen, joissa pennuista pyydetään epärealistisen alhaisia hintoja. Säännöissä myös on kohta, jossa mainitaan kustannnusten vaikutuksesta kasvattajan hinnoitteluun ja mainitaan, että rotukoiranpentuja saa harvoin suomalaiselta kasvattajalta alle tuhannen euron. Säännöt antavat vihjaillen kuvan, että alle tuhannen euron rotukoirat olisivat pentutehtailun tai muun epämääräisen toiminnan merkkejä.

"Myös kustannukset kasvattajalle näkyvät hinnoittelussa, eli alle 1000 euron ei yleensä saa rotukoiran pentua kotimaiselta kasvattajalta. Eläinten hyvinvointia ajatellen emme pääsääntöisesti julkaise ilmoituksia, joissa rotukoirien pennuista pyydetään epärealistisen alhaiselta tuntuvaa hintaa..." - Tori.fi säännöt (31.3.2015)

Uskon, että säännöillä on hyvä tarkoitus ja ymmärrän, että yritys mielummin rajoittaa liikaa ilmoituksia, kuin saa kyseenalaista julkisuutta epäsuoralla pentutehtailun tai vastaavan tukemisella. Kaikesta huolimatta näen säännössä enemmän huonoa, kuin hyvää. Pentutehtailun merkkejä on lukemattomia, mutta yksittäisestä merkistä ei tule vetää turhaan johtopäätöksiä. Pentutehtailijat usein myyvät koiria hieman yleistä hintatasoa halvemmalla taatakseen koiran hankkijoiden kiinnostuksen, mutta keskivertoa edullisempi hinta ei tee kenestäkään pentutehtailijaa.

Kaikkein eniten koirien(kin) hinnoitteluun vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki, ei niinkään todelliset kustannukset. Jos todelliset kustannukset olisivat oikeasti niin suuri vaikuttava tekijä kuin jotkut haluavat kivenkovaan paasata, olisi pentueiden hintojen vaihtelu suurempaa kuin nykyään. Tietyissä roduissa keskimääräiset hinnat liikkuvat jo lähempänä kahta tonnia, eikä vanhemmilla ole mahdollisesti mitään muita meriittejä kuin tehdyt silmä- ja polvitarkastus tai pari näyttelytulosta. Samaan aikaan myydään koiria reippaasti alle tonnin, joiden vanhemmat ovat niin käyttö- kuin muotovalioitakin. On turha kuvitella, että kustannukset selittäisivät edes miltei aukottomasti näiden ääripään esimerkkien hintaerot. Rodun keskiverroista pentuekoista tai ulkomaan näyttelyreissujen hotellien hintatasosta on turha puhua. Pienellä vaivalla löytyy kyllä esimerkkejä, joissa jopa tuhat euroa kalliimman pennun vanhemmilla ei ole mitään meriittejä tai terveystutkimuksia, kun taas halvemmalla on. Pentuekoko on sama ja halvemman pentueen vanhemmat ovat kokonsakin puolesta olleet kalliimpia ruokkia ja elättää. Silti hinta vaihtelee - ja se on ihan ok. Ainakin niin kauan, kun "halvan" pennun kasvattajaa ei syyllistetä eikä kukaan turhaa kiillota sädekehäänsä myydessä pentuja, olipa hinta X tai Y.

Sekarotuisten hinnoista säännöissä ei mainita muuta, kuin aikuisen koiran minimihinta on 50 euroa. On hullua ajatella, että samalla valistetaan ostajia kyseenalaistamaan 800 euron hintaiset rotupennut, eikä puhuta sadan euron sekarotuisista mitään. En nimittäin hetkeäkään usko, että 700 euron hinnaneroa selittäisivät rekisteröintimaksut, pevisa-maksut tai vaikkapa uroksen palkkio jaettuna pentujen määrälle. Silti 800 euron rotupentu on jollain tavalla kyseenalaisempi eläinten hyvinvoinnin kannalta, kuin satasen sekarotuinen. Sitä logiikkaa en vain ymmärrä.

Kuvat   © Reetta Kangaslampi, kiitos!

Esiintyy edukseen

Oma mielipiteeni koiranäyttelyistä on vuosien varrella vaihdellut aika paljon, enkä vieläkään ole täysin varma kannastani. Yksi asia on kuitenkin varma, näyttelyharrastuksen tulisi olla koiran mielestä hauskaa.



Näyttelyissä koiran ei pidä osata kovin paljoa, ravata remmissä ja seisoa paikoillaan. Koiran kouluttaminen tai osaaminen ei ole huomion keskipisteessä, vaan koiran rakenne, ulkomuoto ja kunto. Monet kuvittelevatkin, ettei näyttelyihin pidä valmistua tai harjoitella juuri millään lailla, mikä on virhe. Yksittäisen näyttelytuloksen, vaikkapa käyttökoiralle sen pakollisen hyvän, voi toki hakea mille tahansa koiralle ilman mitään etukäteisharjoittelua, mutta jos haluaa tehdä näyttelyissä käymisestä säännöllisen harrastuksen olisi tärkeää harjoitella hommaa.

Näyttelypäivät ovat monesti hyvin pitkiä ja melko yksipuolisia koiralle, odottelua, ulkoilualueella käymistä, odottelua ja pikainen pyörähdys kehässä. Jotta koira jaksaisi näyttely toisensa jälkeen mennä kehään loistavalla asenteella täytyy toiminta erikseen opettaa hauskaksi ja kannattavaksi.

Kun seisottaminen ja liikkeet opetetaan pienissä erissä positiivisen vahvistamisen kautta koiralle pysyy mielenkiinto asiaan ja koira on iloinen päästessään kehään. Monet puuttuvat turhankin napakasti energisten koirien "pöllöilyyn" ja kitkevät näinollen vahingossa koiralta koko ilon touhusta. Koiran saa opetettua seisomaan hyvin nopeasti, mutta iloinen ja skarppi seisominen vaatii hieman enemmän toistoja, jotta saadaan sama varmuus paikallaoloon kuin matalammassa vireessä pönöttävälle. Sama koskee liikkeitä, koira saadaan helposti yhden treenikerran aikana ravaamaan sievästi remmissä vetämättä, mutta kunnon draivi ja näyttävyys rakentuu huomattavasti hitaammin.




Innokas koira tavoittelee palkkiota, ehkä hyppää esittäjää vasten, loikkii ja välissä retuuttaa hihnaansakkin. Tämä ei toki ole toivottua käytöstä kehässä, mutta täysin luonnollinen vaihe harjoittelussa, erityisesti nuorilla koirilla. Kaikkein rauhallisimpiin koiriin voi jopa hakea virtaa tällaiseen käytökseen yllyttämällä. Koiran tehdessä innokkaan sähläämisen keskellä edes hetken oikein koira palkitaan ja pikkuhiljaa toivottu käytös yleistyy ja koiralta voidaan vaatia yhä pidempikestosia suorituksia ennen palkitsemista.

Innokas koira on iloinen koira ja iloista koiraa on mukava katsoa. Hyvällä esiintymisellä saa luotua hyvän ensivaikutelman ja saa tuomarin katseen hakeutumaan koiraan yhä useammin. Kovatasoisissa luokissa erot voivat olla aivan hiuksenhienoja, jolloin esiintyminen ja esittäminen voi vaikuttaa koiran menestymiseen. Huono koira ei muutu loistavaksi taitavallakaan esittämisellä, mutta erinomaisten ja supermenestyjien välillä usein suuri ero on koiran esiintymisellä.

Pienten koirien kanssa kannattaa harjoitella paljon myös nostoja pöydälle ja sieltä pois. Koira ei esiinny edukseen jos se jännittää nostotilannetta tai pöydällä oloa. Muissakaan lajeissa ei tyydytä siihen, että koira selviytyy jostain osa-alueesta vaan toivotaan mahdollisimman hyvää suoritusta, miksi näyttelyissä olisi toisin? Voi tuntua hölmöltä palkata koiraa pöydälle nostamisesta tai kääntymisestä remmissä, mutta sen tulisi olla jokaiselle näyttelyharrastajalle aivan itsestäänselvyys.

Esittämisessä usein moititaan turhaa hihnan käyttöä, olipa se sitten väärän käytöksen korjaamista tai ryhdin luomista liikkeisiin. Hihnalla kikkailu onkin usein pikaratkaisu ongelmiin, joista päästäisiin kokonaan eroon johdonmukaisella opettamisella. Koiran saa oppimaan miltei mitä tahansa, joten ryhdikäs ravi tai asiallinen suhtautuminen edessä olevaan koiraan ei ole mikään tekosyy vetää mutkia suoriksi. Kehässä hihnalla korjaaminen voi myös kiinnittää tuomarin katseen esittäjään, mikä ei ole toivottua.

On tärkeää muistaa, että koirien karisma ja esiintyminen on vain illuusio ihmisen mielissä. Todellisuudessa koira toimii niinkuin se kokee kannattavimmaksi, eikä luontaisesti yksikään koira ihastele parrasvaloja. Hienoimmat esiintyjät on koulutettu sellaisiksi, ehkä huomaamattaankin niille on vahvistettu toivottua käytöstä tuhansia kertoja. Yksikään koira ei synny valmiiksi koulutettuna, eikä yhdelläkään handlerilla ole sellaista taikaotetta joka korvaisi opettamisen. Hymyilevä handleri ja taitavasti esiintyvä koira on kaunis show jonka takana on lukematon määrä toistoja ja tehtyä työtä.

• Opeta koiralle tarvittavat taidot pienissä erissä
• Vahvista alusta pitäen myös oikeaa asennetta
• Treenaa kun koira on innokas ja lopeta treenit ennenkuin koira kyllästyy
• Luo näyttelyihin vahva rutiini ja opeta koira lepäämään näyttelypaikalla
• Aran ja epävarman koiran kanssa on erityisen tärkeää edetä pienin askelein
• Älä tyydy pikaratkaisuihin tai kikkailuihin - johdonmukainen työ palkitaan kyllä
• Hyvin koulutettu, iloinen, koira esiintyy hyvin ja se on ilo viedä kehään

Kaikki kuvat © Kia Kursi, kiitos!

Pään sisällä

Kaikkea sitä ihminen ehtiikin pohtimaan. Ja ehtii pohtimaan niin paljon, ettei pääse mihinkään lopputulemaan, eikä edes osaa pukea keskeneräistä ajatusprosessia sanoiksikaan. Aamuisten paint-taiteilujen avulla kuitenkin jotain osviittaa siitä, millaisia asioita olen viime aikoina(kin) pyöritellyt päässäni. Perusjuttuja kouluttamisesta, opettamisesta ja oppimisesta, perusjuttujen syventämistä ja soveltamista. Niiden näkymistä ja vaikutusta jokapäiväisessä elämässä.

Pohjalla halu ja kyky, joiden päälle voidaan rakentaa tekniikka. Halu on motivaatiota, paloa työskentelylle, tavoitteita. Kyky on mahdollisuuksia, potentiaalia, luontaisia(kin) edellytyksiä joista pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon. Tekniikka on lajiharjoittelua, hiotaa, yksityiskohtaista opettamista ja mahdollista rakentaa vain tukevalle pohjalle. Jokaista osa-aluetta voi työstää, ja täytyy työstää jos haluaa tuloksia. 

Miten positiivinen vahvistaminen toimii? Mitkä tekijät vaikuttavat sen toimintaan? Pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, mutta käytännössä joskus hyvinkin haastavaa. Miten saadaan ajoitus toimimaan? Mikä on hyvä kriteeri kuhunkin tilanteeseen, kuinka pienissä paloissa kriteeriä tulisi nostaa? Kuinka usein vahvistetaan käytöstä, kuinka usein palkataan? Mikä on paras ja tehokkain tapa edetä vaiheesta toiseen? 

Otsikko kuvastaa sisältöä hyvin. Sekavuus, keskeneräisyys ja loogisen lopun puuttuminen.

Hyviä pohdiskeluhetkiä!

Tokon uusi aikakausi

© Kia Kursi

Tokoharrastajien keskuudessa on käynyt kova kuhina joulusta lähtien. Kennelliitto julkaisi 23.12. uudet tokosäännöt ja koeohjeet jotka astuvat voimaan ensi syksynä, 1.8. alkaen. Virallisia suoritus- ja arvosteluohjeita ei ole toistaiseksi julkaistu, ne julkaistaneen muutaman viikon sisällä.

Uudet säännöt ovat herättäneet paljon keskustelua ja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisten mielestä luokat ovat nyt loogisemmat ja alemmat luokat tukevat ylempiä luokkia, toiset pelkäävät rotukirjon yksipuolistuvan entisestään ja moittivat sääntöjen suosivan vain pitkälle tähtääviä koirakkoja.

Tarkempaa analyysiä pystyy tekemään kun suoritusohjeet on julkaistu, mutta jo tässä vaiheessa liikkeiden ja niiden kertoimien ja yleisten ohjeiden/sääntöjen muutosten kautta voidaan huomata kriittisimmät muutokset.

Osallistumisoikeus pysyy jatkossakin kaikilla vähintään 10kk (EVL 15kk) ikäisillä tunnistusmerkityillä, asianmukaisesti rokotetuilla ja terveillä koirilla. Kiimaisilla nartuilla on jatkossakin osallistumisoikeus vain SM-kokeen erikoisvoittajaluokkaan ja edustusjoukkueen karsintakokeisiin. Tiineen nartun koekielto ulottuu tuttuun tyyliin 30 vrk ennen synnytystä ja 42 vrk synnytyksen jälkeen. Nykyisin osallistumisoikeutta rajoitetaan myös koirilta jotka ovat ryhmäliikkeissä häirinneet muita koiria. Mikäli koira poistuu paikallaolosta muiden koirien luo ja saa siten hylätyn arvosanan määrätään koiralle 3 kk mittainen kilpailutauko. Saman koiran häiritessä toistamiseen muita koiria paikallaolossa määrätään kilpailutaukoa 6 kk ajaksi. Häiritsemiseksi ei siis lasketa koiria jotka nousevat tai vaihtavat asentoa tai tulevat ohjaajansa luo, vaan kilpailutauko on niille koirille jotka käytöksellään vaikeuttavat tai pilaavat muiden paikallaolon suoritusta.

Paikallaolon häiriköistä on ollut paljon puhetta ja monet harrastajat ovat toivoneet tiukempaa kuria häiritsemisten suhteen ja Suomessa otetaankin kilpailutauko ainoana maana käyttöön. Uskaltaa kai sanoa, että tällähetkellä jokainen harrastaja toivoo kilpailutaukojen karsivan ne koirakot pois kokeista jotka vain kokeilevat onneaan epävarman paikallaolijan kanssa.

ALO

Luoksepäästävyys poistuu liikkeenä kokonaan, tulevaisuudessa luoksepäästävyyttä tarkastellaan siis vain juoksu-/kehäänmenotarkastuksessa jossa voidaan evätä koiran oikeus osallistua kokeeseen. Paikallamakuun aika lyhenee kahdesta minuutista yhteen ja sen kerroin nousee kolmesta neljään. Taluttimessa seuraaminen lähtee kokonaisuudessaan ja uuden seuraamisen kerroin on 3, kun ennen seuraamisista on tullut yhteensä 60 pistettä. Liikkeestä maahanmeno säilyy liikkeenä ja sen kerroin on jatkossakin 2. Luoksetuloon ei myöskään tule muutoksia pisteiden osalta. Liikkeestä seisominen poistuu alokasluokasta kokonaisuudessaan. Hyppy ja sen kerroin säilyvät, mutta liikkeeseen on todennäköisesti tulossa helpotuksia, kansainvälisen class 1 (eli meidän avo syksystä alkaen) hypyn ollessa helpompi kuin nykyisen alokasluokkamme hypyn. Kokonaisvaikutelman kerroin kasvaa yhdestä kahteen.

Poistuvien liikkeiden (luoksepäästävyys, seuraaminen taluttimessa, liikkeestä seisominen) tilalle tulee kaksi uutta liikettä, noutoesineen pitäminen sekä kauko-ohjaus. Suoritusohjeet paljastavat sitten, miten liikkeet suoritetaan, mutta Facebookin Toko-ryhmän perusteella odotettavissa on noutoesineen pidoksi 5s sivulla tai edessä. Kauko-ohjaus lienee istu-maahan jumppaa etäisyyden ollessa lyhyt. 

AVO

Avoimen luokan pistekertoimissa on jossain pieni virhe, joten en tee vielä kaavioita avon pisteiden muodostumisesta. Avoimen luokan maksimipisteet ovat jatkossa 320 kuten voittaja- ja erikoisvoittajaluokassakin. Tämänhetkisten koeohjeiden perusteella liikkeet ovat melko samanarvoisia, eikä mitään liikettä painoteta pisteissä erityisen paljoa.

Paikallaolon pituus lyhenee kolmesta minuutista yhteen ja asento vaihtuu makaamisesta istumiseksi. Seuraamisen kerroin nousee. Liikkeestä maahanmenon sijaan suoritettavana saattaa olla myös liikkeestä istuminen. Luoksetulon kerroin säilynee samana, tosin suoritustapaa voi vasta arvailla tarkempien ohjeiden puuttuessa. Liikkeestä seisominen on myös uusissa säännöissä, samoin noutaminen, kauko-ohjaus ja hyppy.

Uusina liikkeinä avoimessa luokassa tulee merkin kiertäminen sekä ruutuun lähetys. Merkin kierrossa koira lähetetään perusasennosta kiertämään merkki jonka jälkeen koira palaa perusasentoon. Ruutuun koira lähetetään myös suoraan perusasennosta ja ohjaaja kävelee koiran viereen ruutuun, avoimessa luokassa ruudun suoritukseen siis ei kuulu merkki eikä seuraamaan kutsuminen.

Avoimen luokan sisältö on siis syksystä alkaen seuraavanlainen: (uudet liikkeet kursivoituina)
Paikalla istuminen 1min
Seuraaminen
Liikkeestä istuminen TAI maahanmeno
Luoksetulo
Liikkeestä seisominen
Merkin kierto
Nouto
Kauko-ohjaus
Hyppy
Ruutu
Kokonaisvaikutelma

Nykyisillä säännöillä avoin luokka on koostunut seuraavista liikkeistä:
Paikalla makaaminen 3min
Seuraaminen
Liikkeestä maahanmeno
Luoksetulo
Liikkeestä seisominen
Nouto
Kauko-ohjaus
Hyppy
Kokonaisvaikutelma

VOI

 Voittajaluokassa paikallaolo lyhenee muiden luokien tavoin, neljästä kahteen minuuttiin. Paikallaolon kerroin pienenee samassa suhteessa, myöskin neljästä kahteen. Seuraamisen kerroin pienenee neljästä kolmeen ja seuraamiseen kuuluu huomattava määrä peruuttamista, mikäli englanninkielisiin kansainvälisten toko-kokeiden suoritusohjeisiin on uskominen. Liikkeestä istumisen lisäksi uuteen avoimeen kuuluu myös muut jäävät, jotka suoritetaan kaikki yhtenä liikkeenä. Luoksetulon kerroin säilyy samana kuin aiemmin, samoin ruudun, kauko-ohjauksen ja tunnistusnoudon.

Hyppynouto poistuu voittajan liikkeistä ja tilalla on metallihyppynouto jonka kerroin on 3, nykyisen hyppynoudon kertoimen ollessa 2. Uutena liikkeenä voittajaluokassa on ohjattu nouto jonka kerroin on kolme. Myös voittajaluokassa kokonaisvaikutelman merkitys kasvaa, kun kerroin muuttuu yhdestä kahteen.

EVL

Erikoisvoittajaluokan muutokset ovat ehkä kaikkein mielenkiintoisimpia kaikista muutoksista.

Paikallaoloja on uusissakin säännöissä kaksi, istuen ja maaten, mutta ne suoritetaan yhdessä niin, että asennon vaihto tapahtuu kaukokäskyillä ja liikkeet loppuvat rivistä vuorotellen suoritettavaan luoksetuloon. Todennäköisesti valtaosalle erikoisvoittajaluokkaan asti päässeelle tällainen on aivan tavallista harjoituksissa, mutta uutta kokeissa arvosteltavana liikkeenä. Paikalla istumisen pituus pysyy kahtena minuuttina, paikalla makaamisen kesto lyhenee neljästä vain yhteen minuuttiin. Uusien paikallaolojen kertoimet ovat 2+2, kun nykyisillä säännöillä istumisen kerroin on ollut kolme, ja makaamisen kaksi.

Seuraamisen kerroin säilyy kolmena ja myös erikoisvoittajaluokan seuraamiseen kuuluu ilmeisesti huomattavasti peruuttamista ja jopa käännös (oikealle tai vasemmalle) peruutuksesta on  mahdollinen.

Liikkeestä seisominen, istuminen ja maahanmeno, "zeta" säilyy ainakin liikkeen nimen ja kertoimen osalta ennallaan. Luoksetulon pysäytyksistä ei ole vielä tietoa, mutta kerroin säilyy neljänä. Ohjattu nouto säilyy liikkeenä ja kerroin pysyy samana, samoin tunnistusnouto ja kauko-ohjaus.

Ruudun kerroin on jatkossakin neljä ja ruutuun mennään merkin kautta. Tarkemmin sanottuna "merkin", sillä erikoisvoittajaluokassa merkki voi puuttua kokonaan ja vain merkin kehä on  merkitty jollain tavoin. Suoritusohjeita odottaessa ollaan jo ehditty spekuloimaan mikä merkitys merkin puuttumisella on esimerkiksi heikkonäköisille ohjaajille. Varmaa on kuitenkin se, että merkin ihanne suoritustyyli muuttuu "tyhjään juoksemiseksi" merkille ryntäämisen sijaan. Ohjatussa noudossa merkki säilytetään, jottei koirat joutuisi juoksemaan takakapulaa kohti vaan niillä on looginen kiintopiste.

Kokonaan uusi liike on "Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen
esteen yli hypäten" joka on saanut jo monta lempinimeä, mm. hitonkierto, v*tunkierto ja SE liike. Koira lähetetään perusasennosta kahden hyppyesteen välistä kiertämään merkki. Koiran kääntyessä ohjaajaa kohti se käsketään pysähtymään joko seisomaan, istumaan tai makaamaan (asento ilmeisesti arvotaan?) ja koiran pysähtyessä ohjaajalle kerrotaan kumpi kapula koiran tulee hakea. Hyppyesteitä ennen on siis kaksi noutokapulaa odottamassa ja koiran tulee ottaa oikea (tai vasen, heh) kapula ja tuoda se ohjaajalle esteen yli hypäten. Toinen hyppyesteistä on perinteinen tokohyppy ja toinen on avoin hyppy jossa ei ole siivekkeitä. Uusi liike korvaa metallihyppynoudon eli metallinouto on jatkossa vain voittajaluokassa.

Uudet suoritus- ja arvosteluohjeet tulevat Kennelliiton sivuille kun ne ovat valmiit. Suosittelen kaikkia kiinnostuneita seuraamaan toko-tiedotteita. Toko-tiedotteista löytyy myös kaikki jo julkaistut dokumentit uusia sääntöjä koskien. Epävirallista lisätietoa saa myös Facebookin Toko-ryhmästä. Pyrin myös päivittämään tähän tekstiin lisätiedot kun viralliset suoritusohjeet on julkaistu.

Ongelmakäytös kuriin

Aika moni koiranomistaja tälläkin hetkellä tuskailee erinäisten käytösongelmien kanssa. Useimmat ongelmat ovat loppujenlopuksi kohtalaisen lieviä, ehkä yleisimmin erilaisille asioille haukkumista, levottomuutta ja remmissä kiskomista. Ihmiset etsivät pikavinkkejä ja niksejä, on kolinapurkkia, suihkepulloa, nameja laidasta laitaan, keppiä ja porkkanaa. Joskus pikavinkit toimivat, useimmiten eivät. Valitettavasti minulla(kaan) ei ole tarjota mitään yksiselitteistä tietä pois ongelmista, mutta sen sijaan tarjoan pohtimisen aihetta jokaiselle käytösongelmien kanssa painivalle.

Mistä kaikki ongelmat alkoivat?

Usein omistajan on hankala nimetä tarkkaa alkamisajankohtaa. Yhtäkkiä vaan herätään tilanteeseen, jossa ennen sievästi lenkkeillyt koira haukkuu vastaantulijoille tai vaikkapa repeilee pois liitoksistaan eteisessä ennen lenkille lähtöä. Ongelmakäytös alkaa usein kiireen ja stressin keskellä, ”en muista tarkalleen koska käytös alkoi, on ollut niin paljon työkiireitä ja muuta mietittävää, etten ole kiinnittänyt huomiota edes kunnolla”, on aika tyypillistä tekstiä apua hakevalta omistajalta.

Niin. Kiire ja stressi. Se liittää yhteen niin monta alkanutta ongelmaa. Kiireinen ja stressaantunut ihminen ei jaksa huomioida koiran tekoja niin tarkasti kuin muutoin, ja uudet ei-toivotut käytösmallit ehtivät yleistyä ongelmiksi ennen tilanteeseen puuttumista.

© Koiria maalta

Millainen omistaja, sellainen koira

Puhumme sitten koiran laumanjohtajasta, auktoriteetista, äiskästä/iskästä tai emännästä/isännästä on tosiasia, että ihmisen käytös vaikuttaa koiran toimintaan paljon. Koira myös rekisteröi ne pienenpienet eleet, joita emme itse edes huomaa itsestämme tai toisista ihmistä. Koira on eläin joka kykenee tunnistamaan vaikkapa diabetesta sairastavan omistajan insuliinitason muutokset, joten olisi aliarvioimista kuvitella, etteivätkö koirat huomaisi ihmisen mielialan pienintäkin muutosta. Koira ei pelkästään huomaa vaan myös peilaa omistajan käytöstä jatkuvasti.

Koira ei voi usein ymmärtää mistä ihmisen mielialan muutokset johtuvat.  Työpaikan huono ilmapiiri, uutisotsikoiden kauheudet ja ystävien kertomat murheet ovat ihmisistä luonnollisia syitä stressille, epävarmuudelle, surulle ja huolille. Koirat eivät kykene ymmärtämään, että lenkillä jännittynyt omistaja ajatteleekin seuraavaa työpäivää, joten koira saattaa reagoida voimakkaastikin omistajan muuttuneeseen asenteeseen. Joku koira saattaa haistella enemmän, toinen katselee omistajaa enemmän kuin tavallisesti, kolmas haukkuu vastaantulijoille ja neljäs syöksyy ohi ajavan polkupyörän perään.

Itsetutkiskelun paikka

Ihmisen olemuksen vaikutuksesta puhuu moni kouluttaja. Osa kehoittaa remmirähjän taluttajaa korjaamaan ryhtiä, osa kannustaa positiivisempaan olemukseen ja kuka mitäkin. Itse uskon, että tärkeintä on se, että ihminen on valmis sukeltamaan syvälle päänsä sisälle ja kohtaamaan ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet ihmisen käytöksessä sen, mikä on laukaissut koiran ongelmat. Olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, jos ongelmakäytökseen olisi pikavinkkejä. Olisi helpompaa vain korjata ryhtiä, mutta pitkäaikaisempia tuloksia saadaan, kun ymmärretään koko syy-seurausketju kokonaisuudessaan.

Kun ihminen sisäistää ne asiat jotka laukaisivat ongelman, on alkuperäinen aiheuttaja helppo korjata. Korjaukseen ei tarvita edes mitään apuvälineitä, vain rauhallinen tila ja aikaa itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Ihminen saattaa vaikkapa huomata, että on ärsyyntynyt tietyistä vastaantulijoista, koska ei ole halunnut pysähtyä lenkillä juttelemaan. Uutiset ovat ehkä saaneet koiranomistajan varautuneeksi lenkkipoluilla sattuneiden pahoinpitelyiden vuoksi. Pelko koiranmyrkyttäjistä saa omistajan pälyilemään huolestuneena jokaista kohtaa, jota koira haluaisi haistella. Usein jo se, että ihminen tunnistaa oman tunnetilansa muutoksen aiheuttajan vie tilannetta eteenpäin. Asiat tunnetusti muuttuvat pienemmiksi ja mitättömimmiksi, kun ne kehtaa myöntää ääneen. Omistajan murheisiin reagoiva koira voi olla myös hyvä syy ja kannustin työstää omia ongelmia myös koiran käytöksen korjaantumisen jälkeen.

© Koiria maalta

Erilaisia ongelma

Olen käyttänyt esimerkkinä paljon ulkoiluun liittyviä tilanteita, mutta esimerkkejä on lukemattomasti lisää. Yksi niistä on oma koirani, joka on ulissut usein autossa kotipihaan ajaessa. En reagoinut pitkään asiaan juuri mitenkään vaan suhtauduin mölyämiseen asenteella, että kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Välillä olen karjunut päälle, välillä ottanut kuuriluontoisena autoilutreeniä niin, että koira matkustaa jaloissa jolloin pääsen puuttumaan käytökseen. Vaikka olen pohtinut näitä asioita kauan enkä suostu pitämään itseäni täysin kelvottomana koiranomistaja, en koskaan ole kunnolla juurta jaksaen etsinyt käytöksen alkamiselle syytä.

Tänään aiheesta keskustellessani ymmärsin. Koiran käytös alkoi edellisellä paikkakunnalla sen jälkeen kun seudun levottomuus alkoi tosissaan vaikuttaa minuun. Pihassa pyörivät narkomaanit ja alkoholistit saivat minut jännittämään kotiin menoa, ”toivottavasti siinä pihassa ei oo ketään ja pääsee äkkiä sisälle”. Nykyiseen asuntoon muuttaessa ongelma katosi hyväksi toviksi, kunnes taas kerran levottomuus ja heikko naapurisopu ovat saaneet minut kokemaan kotiintulon epämiellyttävänä. Kotipihaan kurvatessa ”v-käyrä” alkaa nousta ja koira peilaa vain ja ainoastaan minun käytöstäni.

Sen takia reitin vaihtaminen ei auta, sen takia uudestaan ja uudestaan pihaan ajo ei ole auttanut, koska minä olen käytökselläni aina saanut koiran reagoimaan. Pakotin itseni hengittelemään rauhallisesti tänään kotiin tullessani, kuvittelin itseni maailman rentouttavimpaan paikkaan ja keskityin vain olemaan rauhallinen ja rento.

Hiljaisuus, muutama pieni piippaus, hiljaisuus. Takuulla ongelmaa joudutaan vielä työstämään, mutta tämä on valtava edistysaskel. Ja samalla kova muistutus siitä, ettei asioiden pohtiminen ja pähkäily auta, on myös elettävä ja toimittava niiden toimintamallien mukaisesti. On niin miljoona kertaa helpompaa kehottaa muita pohtimaan ongelmien alkuperäinen syy ja ratkaisemaan se, kuin tehdä niin itse. On helpompaa käskeä toista olemaan rauhallinen ja rento kuin muistaa opetus itse, silloin kun koko muu maailma tuntuu kaatuvan niskaan.

Muutama niksi

Pyri löytämään omasta käytöksestäsi ja ennenkaikkea mielialastasi se tekijä joka sai koirasi ongelmakäytöksen esille. Laukaiseva tekijä voi olla hyvinkin helposti löydettävissä (hetkellinen stressi vaikkapa rahan takia) tai kovan itsetutkiskelun takana (epävarmuus/ennakkoluulot/inho/pelko jostakin asiasta jne.). Ratkaise kyseinen ongelma mikäli mahdollista, jos ei, niin tee töitä, jotta saat mielentilasi oikeaksi koiralle haastavissa tilanteissa. Oman mielentilan hallitsemista helpottaa erilaiset hengitysharjoitukset. Joogaan tai meditointiin ei tarvitse hurahtaa, mutta muutaman yksinkertaisen hengitysharjoituksen tunteminen ei ole pahitteeksi. Hengityksen kautta on helpointa muuttaa oma tunnetila rauhallisemmaksi ja oikeaksi. Myös mielikuvaharjoituset, musiikki tai muut mieluisat toimintatavat ovat aivan yhtä hyviä, kunhan ne vain auttavat saavuttamaan oikean mielentilan.

Ja  mikä se oikea mielentila on? Se jossa pystyt olemaan paras mahdollinen ihminen koirallesi ja se jossa osaat antaa koirallesi mahdollisuuden onnistua ja olla paras mahdollinen versio itsestään.